Syksy on tullut

Edellisestä kirjoituksesta on kulunut jo neljä kuukautta ja kaikenlaista on ennättänyt tapahtua tässä välissä. Oma vointi on mennyt aikamoista vuoristorataa, välillä olo ihan ok ja välillä tuntuu, että mikään ei ole hyvin. Edelleen jatkuva väsymyksen tunne vie energiaa omasta tekemisestä. Mutta ehkä tästä pikku hiljaa mennään eteenpäin kun apuja on taas enemmän kuin pari kuukautta sitten.

Koiruudet voivat olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Sally on tällä hetkellä varmaan parhaimmassa kunnossa meidän laumassa, vaikka tyttösellä on ikää jo 10v 5kk. Sally kävi syyskuussa parin hampaan poistossa kun aikoinaan lohjennut poskihammas aiheutti ikävän tulehduksen. Sally toipui hammasoperaatiosta hyvin ja parin hampaan puuttuminen ei mummoa paljoa haittaa. Sallyn kanssa ollaan siirrytty agilityssa sellaiselle kerran kuussa rallattelun tasolle. Mukavaa tekemistä kun mummo näyttää siitä tykkäävän kovasti. Sally pääsee kuitenkin tuurailemaan Sirua tarvittaessa treeneihin. Hiukan pitäisi kyllä Sallynkin kanssa puuhastella jotain muutakin ettei elämä käy aivan tylsäksi.

Seri on jo vanha herra, ikää on 12v ja 8kk eli helmikuussa tulee sitten 13v täyteen. Kuinka aika rientääkään. Muista niin hyvin vielä sen päivän kun Seri haettiin kasvattajan luota kotiin. Seri on muuten ihan pirteä ja iloinen, mutta noin pari kuukautta sitten suunnitellun hammasoperaation yhteydessä tuli esiin kohonneet maksa-arvot. Serille tehtiin myös sappihappotesti, jolla saatiin selvitettyä, että ongelma on juuri maksassa eikä muualla. Myös hiivatulehdus todettiin samalla kertaa. Seri sai antibioottikuurin tulehdukseen kun tulehdusarvotkin olivat koholla ja hiivaa hoidettiin ja oikeastaan hoidetaan edelleen. Edellisessä kontrollissa pari viikkoa sitten todettiin maksa-arvojen hieman kohonneen edellisestä. Seri on nyt maksasairaille koirille tarkoitetulla dieetillä ja seuraava kontrolli on vajaan kolmen kuukauden kuluttua. Toivottavasti papparaisen kunto pysyy hyvänä ja arvot eivät ainakaan enää nousisi. Seri on asustellut mun vanhempien luona ja asustelee varmaan myös jatkossa. Tosin nyt ukko on mun luona kotihoidossa kun vanhemmat ovat reissussa. On niin mukavaa kun koko lauma on taas koossa.

Seri 12v8kk kotona hoidossa

Sirun kanssa ollaan treenailtu enemmän ja vähemmän menestyksekkäästi. Kisailtu ollaan aika vähän ja mainittavia tuloksia ei juurikana olla saavutettua. Syyskuun lopulla oltiin tosin seuran joukkueessa piirimestaruuskisoissa, jossa sijoituimme minijoukkueella 2. Eli yksi sija parantui SM-kisojen joukkuekisoista. :) Siru on alkanut hiukan pompottamana oikeaa jalkaa. Edelliskerralla fysioterapeutti totesi ettei oikea takajalka ojennu enää yhtä suoraksi kuin aikaisemmin ja hän suositteli Sirun selän kuvaamista. Sirun selkä ja lonkat kuvattiin 17.10. jolloin tehtiin myös sterilaatio. Operaatiossa Sirulla todettiin kohtutulehdus, kohtu oli täynnä nestettä ja suurentunut huomattavasti. Onneksi ei kuitenkaan ehtinyt kehittyä suureksi märkäkohduksi. Mitään oireita en ollut huomannut ja olinkin aivan kauhuissani löydöksestä. Onneksi nyt kuitenkin kaikki on sen puolesta hoidossa ja operaatio meni hyvin. Kunpa vaan toipuminen ja haavan paraneminenkin sujuisi suunnitellusti. Sirun selkä on kunnossa. Rangassa ei ole mitään mikä aiheuttaisi kipua tai jäykkyyttä eli sen puolesta voin huokaista. Mutta toinen löydös tehtiin kuvista, löytyi irtonainen luupala/rustopala oikeassa lonkassa. Siinä onkin sitten seuraava projekti kun tästä ensin toivutaan. Yritän saada perjantaina otetut kuvat Sirua aikoinaan operoineelle ortopedille katsottavaksi ja arvioitavaksi, josko tuota ylimääräistä palasta pitäisi lähteä poistamaan. Todennäköisesti se aiheuttaa jalan pompotusta. Toivottavasti mahdollinen operaatio voitaisiin suorittaa tähystyksellä niin toipuminen olisi hiukan nopeampaa. Harmi vaan, että aikoinaan on joutunut vaihtamaan Sirun vakuutuksen toiseen vakuutusyhtiöön eikä nykyinen vakuutus korvaa tuota oikean jalan operointia. Mutta näillä mennään ja toivotaan, että pikkuinen saadaan kuntoon.

Sally-mamma vahtii pientä potilasta operaation jälkeen

Tänään on hieman sateinen keli. Mutta toivotamme kuitenkin kaikille mukavaa syksyä ja hyvää loppuvuotta! :) Me taidamme palailla kisakentille ehkä vasta ensi vuoden puolella. ;)

Joukkueradan video: Laura ja Siru

Pikku kiiturin ja kartturin yhteistyö pelasi hyvin. Keinu on hieman hidas, mutta sitä treenataan nyt varmemmaksi. Kartturi olisi toki voinut startissa touhutessaan kääntää ahterinsa johonkin toiseen suuntaan eikä suoraan yleisöön... ;)

SM-viikonloppu Tampereella

Viikonloppu (14.-15.6.) kului agilityn SM-kisoissa Tampereella. Perjantaina pakattiin auto (taas kerran täyteen tavaraa) ja suunnattiin puolilta päivin auton nokka kohti Tamperetta. Matkaseuraksi sain äidin, josta olikin suuri apu varsinkin kotimatkalla. Perjantaina käytiin pystyttämässä teltta meille varatulle pakalle (kiitokset seurakavereille Evalle ja Tiialle) paikan varaamisesta ja tutustumassa kisapaikkaan, joka sijaitsi Hakametsän jäähallin vieressä hiekkakentällä. :)

Lauantaina kisattiin joukkueiden suomen mestaruudesta. Sirun kanssa oltiin mukana AST:n mini joukkueessa ja startattiin joukkueen toisena koirakkona. Tuomarina minien joukkueradalla toimi Alen Marekovic (Kroatia). Rata ei ollut mikään super vaikea, mutta kuitenkin sopivan haasteellinen. Meidän joukkueen ensimmäinen koirakko (Vera ja parson Milli) tekivät heti hienon nolla radan ja sijoitus ensimmäisen kierroksen jälkeen olin 6/76. Sirun kanssa suoriuduttiin myös kohtalaisen mukavasti omasta osuudesta ja onnistuttiin tekemään myös nolla alle ihanne ajan ja sijoitus toisen kierroksen jälkeen oli 4/76. Kolmas koirakolle (Eva ja cokkeri Shirley) sattui pieni työtapaturma kepeillä ja puomin jälkeen joten jännitettäväksi jäi viimeisen koirakon suoritus. Eva ja Jazzy (cokkeri) onnsituivat tekemään täydellisen suoritksen paineen alla ja saivat tulokseksi nollan. En muista jännittäneeni aikoihin niin paljon kuin Evan ja Jazzyn radan aikana. Ja tulostakin saatiin jännittää toiseksi viimeiseen koirakkoon asti. Voittaneilla (Kiimingin koiraharrastajat ry) oli jo kolme nopeaa nollaa alla, joten he olivat jokseenkin varmoja voittajia. Toiseksi mineissä tuli Oulun koirakerho ja kolmansia oltiin me, Agility Sport Team ry! Aivan huippua ja uskomatonta! siis pronssia meille! :D



SM-mini joukkue pronssi: Agility Sport Team ry
Kuva: Tiia Söderholm

Sunnuntain yksilöissä ei sitten onnistuttu pääsemään finaaliin. Mia Laamasen hyppyradan kepeille vienti osoittautui meille haasteellisemmaksi kuin olin ajatellut ja siitä tuli virhe ja myös aikaa tuhraantui luvattoman paljon. Mutta kiva ja haasteellinen rata ja oli jälleen mukavaa olla näin suuressa tapahtumassa mukana. Kotiin päin lähdetiin ajelemaan hieman apeissa tunnelmissa kun mulla iski jokin vatsapöpö ja kaikki mitä olin syönyt tuli ylös. Äiti onneksi ajoi kotiin ja mun kummitytön syntymäpäivät jäivät myös väliin. Äiti kävi viemässä lahjan ovelle kun olin niin huonovointinen etten pystynyt autosta nousemaan. Kerran jouduttiin matkalla myös pysähtymään kun olo meni todella huonoksi. Kotona illalla vain palelin ja nuokuin sohvalla. Kuumetta oli sunnuntai iltana hieman alle 39 astetta. Vielä eilisen päivänkin nukuin melkein neljään iltapäivällä ja vasta nyt olo alkaa olemaan normaalilla tolalla. Kaikkiaan kuitenkin loisto viikonloppu, mahtava tunnelma ja mahtavat seurakaverit! :D

Kevättä ilmassa

Aurinkoa ja kevään merkkejä ilmassa..

Kolme ja puoli kuukautta on kulunut viimeisestä päivityksestä. Kaikenlaista on tapahtunut näiden kuukausien aikana ja päällimmäisenä tällä hetkellä on oma jaksaminen. Sen kanssa on ollut ongelmia jo pidempään ja olenkin jättänyt nyt loppukeväältä opiskelun tauolle. Väsymys on aivan valtava, mieliala heittelee ja kiinnostus asioihin on aika vähissä. Olen yrittänyt tehdä sellaista mikä tuntuu kivalta, tosin edelleenkään ei mikään tunnu miltään, joten sen kivan tekemisen löytäminen on aika vaikeaa. Onni on kuitenkin kannustava ja tukeva perhe sekä ystävät, joskin myös he ovat saaneet oman osansa mun väsymyksestä... Kiitos heille jaksamisesta ja kaikesta tuesta! Katsotaan nyt miten tässä kevään aikana tapahtuu ja miten oma olotila lähtee kohentuman. Paljon on asian eteen jo tehty, mutta paljon on vielä asioita ratkaisematta...

Koira ja harrastusrintamalla ei ole mitään kovin mullistavia tapahtunut. Tai sellainen kyllä, että Seri on asustellut mun vanhempien luona yli kaksi kuukautta. Pappakoira viihtyy siellä oikein hyvin kun saa kaiken huomion ja seuraa on päivisinkin ja mun vanhemmat tykkää siitä kovasti. Välillä olo on sen puolesta haikea kun yksi puuttuu laumasta, mutta ehkä tämä on hyvä vaihtoehto tällä hetkellä. Katsotaan sitten tuleeko Seri kotiin jossain vaiheessa. Ainakin vanhempien matkojen ajaksi tulee hoitoon, mutta muuten...

Agilityn saralla olin heittänyt jo hanskat tiskiin ja ajatukset nurkkaan ensi kesän sm-kisoihin osallistumisesta kun tuo treenaaminen ja kisaaminen on tuntunut myös niin takkuiselta. Oma tekeminen on tuottanut viimeisen puolen vuoden aikana niin suuria pettymyksiä, että olen jo ajatellut luopua koko harrastuksestakin. Mutta ehkä nyt oman mielialan kohentumisen myötä asiat eivät olekaan niin "surkeassa" jamassa kuin on tuntunut. Sirun kansa ollaan kisailtu jonkin verran ja nyt viimeisissä kisoissa 5.4. onnistuimme tekemään kolme suhteellisen hyvää suoritusta ja saimme tupla-nollankin kaupan päälisiksi. Eli ehkä sitten kuitenkin pieniä toiveita osallistumisesta sm:iin on, mutta yritän olla ajattelematta tuloksien tekemistä ja kisata kivaa yhdessä -asenteella. Tulokset tulevat sitten siinä sivussa jos on tullakseen.

Olen myös miettinyt Sirun fyysisiä ominaisuuksia ja sen suoritusta A:lla. Olen opettanut Sirulle kontaktiesteet alun perin 2on 2off ajatuksella, mutta A:n suorittaminen on ollut Sirulle joko vaikeaa, epämiellyttävää tai epäselvää kun se on alkanut hidastamaan A:n harjalla ja hiippaillut/valunut alastulon. Nyt olenkin aloittanut harjoittelemaan juoksu A:ta pomppereilla. Muutamia kertoja ollaan harjoiteltu ja kisoissa on tullut kontaktille asti eikä ole loikkinut yli. Vielä on kuitenkin paljon töitä tehtävänä, jotta suorituksesta saadaan varma ja laukka saadaan osumaan selkeästi kontakti pinnalle.
Näillä kuitenkin edetään ja katsotaan sitten miten harjoituksissa päästään tekemään toistoja. Myös vauhdin lisäystä olisi toivelistalla. Omaa varmuutta, selkeää ohjausta ja luottamusta.
Kesän osalta treenit ovat nyt hoidossa, joten katsotaan mihin suuntaan mennään..

Hyvää loppuvuotta!

Niin vaan yli kuukausi on vierähtänyt ja joulu tuli ja meni.
Työ ja koulu on pitänyt kiireisenä eikä juurikaan mitään sen suurempia ole tapahtunut. Sirun kanssa ollaan yritetty treenailla ja kisoissa ollaan käyty toteamassa, että edelleen mennään jotain matalaliitoa tämän agility harrastuksen osalta. Mun onneksi Sirun juoksu osui juuri joulun alle ja tämä tauko on tehnyt hyvää ainakin mulle. Nyt pystyy taas jatkamaan uudella innolla ja odotankin jo seuraavia treenejä.

Joulun aika siis huilattiin ja syötiin niin että tietää herkutelleensa useammankin kerran edestä. Ensi vuonna alkaa kunnon kuuri ja jumppakin sopivasti heti tammikuun alusta. Nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni (...monennenkohan kerran...) ja aloittaa tosissaan itsensä huoltaminen. Sitten ehkä jaksaa paremmin myös työn ja koulun aiheuttaman stressin. Joo, ei pitäisi stressata ja vaatia/odottaa itseltä liikaa, mutta minkäs teet. Niin se vaan menee.. Ja odotuksia harrastuksenkin tiimoilta lienee ollut, mutta nyt yritän asennoitua siihen niin, että tehdään sitä sen mukaan kun se tuntuu mukavalta ja unohdetaan kaikki kesälle asetetut tavoitteet. Nyt on pakko hieman hellittää, että oma polla pysyisi jonkinlaisessa kuosissa kaikessa tässä härdellissä.

Koiruudet voivat hyvin ja ovat myös saaneet joulun alla lepäillä. Aattona oltiin mun vanhempien luona ja joulupäivänä tultiin kotiin. Nyt on kaksi päivää loikoiltu eikä oikeasti olla tehty mitään. Olisi pitänyt pari raporttia kirjoittaa. Tai ainakin aloittaa, mutta mitään en ole saanut tehtyä. Ehkä hyvä ehkä ei. Huomenna illalla olisi tiedossa treenit ja Sirukin pääsee taas kokeilemaan miten juoksun jälkeen homma luistaa. Ja sunnuntaina Lahteen kisoihin. Hieman on startit meidän kannalta huonoon aikaan sillä maanantaina on työpäivä ja viimeinen startti alkaa aikataulun mukaan 20.45. Jos kisat pysyvät aikataulussa niin kotiin reissusta tullaan vasta puolilta öin, joten unet jäänee aika lyhyeen joka tapauksessa. Toivottavasti ajokeli pysyy hyvänä. Vielä olisi muutama päivä tätä vuotta jäljellä ja sitten katse uuteen vuoteen. Toivotaan hieman parempaa tulevaa vuotta!

Ässät toivottaa kaikille hyvää loppuvuotta!

Pimeyttä ja harmautta

Viimeisestä päivityksestä on taas vierähtänyt tovi eikä tässä juurikaan ole mitään erikoista tapahtunut. Normaalia arkea: töitä, koulua ja koirien kanssa puuhastelua: hieman treeniä ja uintia Hyvinkään koirauimalassa. Pikku hiljaa saisi tulla jo lunta, on niin pimeää ja harmaata. Pikkupakkanen on mukavampi kuin se viimeaikainen vesikeli, lunta kuitenkin odotellessa

Sirun kanssa on käyty jonkin verran kisaamassa laihoin tuloksin. Jotenkin tuntuu, että nyt ollaan jossain taantuman pohjalla. Oma varmuus ja ilo tekemísestä on kadonnut jonnekin. Ennen ajattelin Sirun juoksun alkaessa, ettei malttaisi pitää taukoa. Tällä kertaa tuntuu, että juuri alkanut juoksu tulee kuin kreivin aikaan. Nyt on hyvä aika pitää hieman taukoa, ettei oma turhautuminen syö koiran motivaatiota. Siru on niin kuuliainen ja yrittää aina tehdä oikein eli super hyvä pieni koira.

Seri ja Sally voivat hyvin. Molemmat ovat pirteitä ja hyvävoimaisia. Seri hakeutuu hieman enemmän omiin oloihinsa, taitaa papparaista ikä toisinaan hieman painaa. Muuten on kyllä leikkisä ja saa Sirun kanssa hillittömiä hepuleita. Sally leikkii enemmän itsekseen ja yrittää pitää kurissa tuota riehaantuvaa parivaljakkoa. Sallyn kanssa ollaan käyty silloin tällöin kisaamassa hyppäri ja kyllä on mukavaa kun ei ole mitään ajatusta tuloskesta tai tavoitteista.
 
Vielä olisi neljä viikkoa koulua jäljellä tälle vuodelle. Paljon on tehtäviä palautettavana ja aika tuntuu riittämättömältä. Tänä vuonna ei tosin tule kisoja viikonlopuille, jos ei Sallyn kanssa oteta yhtä kisaa tässä joulun alla. Mutta nyt vielä tämän vuoden viimeinen puristus ja sitten voi jouluna hetkeksi huokaista. 

Koirien huoltoa, uintia...

Pitkä aika siitä kun viimeksi olen saanut tekstiä aikaiseksi. Kesä meni menojaan ja syksykin vaihtumassa piakkoin talveksi. Mennyt syksy on ollut aika raskas ja tiukkaan aikataulutettu: töitä, koulua ja kaikenlaista järjesteltävää siellä ja täällä. Ei ole riittänyt energia kirjoittamiseen, vaikka monesti olen miettinyt, että turhaanhan tämä blogi on jos ei tänne mitään tule kirjoiteltua...

Agilityn saralla ei kovin kummoista ole tapahtunut. Aika takkuista ja kovin turhauttavaa säätämistä omalta osalta, koirat ovat huippuja. Tiedän, ettei saisi olla tuloshakuinen vaan tämän pitäisi olla kiva harrastus ja kivaa yhteistä tekemistä koiran kanssa. Mutta pakko myöntää, että parinkymmenen hyllytetyn kisan jälkeen ei tunnelmat ole kovin korkealla. Niiden parin tuloksen turvin, joita sinne väliin on eksynyt, ei kovin kauas tarvota. Samoja virheitä, omaa huolimattomuutta ja hätäilyä. Hyviä treenejä ja hyviä kouluttajia on ollut kaikissa treeneissä, mutta kisastartissa tuntuu, että kaikki menee pieleen, se vähäkin oppi mitä ollaan kouluttajilta saatu jää justiinsa liimattuna siihen starttiviivalle... Todella turhauttavaa!

Eilen käytiin koirien kanssa fyssarilla, Tanjan hyvässä hoidossa. Siru oli sen verran hyvässä kunnossa, että samalla reissulla ehdittiin katsomaan meidän papparainenkin pikaisesti läpi. Serillä oli aika pahat jumit selässä vyötärön ja lantion paikkeilla. Seri jännitti hoitoa aluksi niin paljon, että koko koira tärisi ja vapisi. Ihan tippa tuli silmään kun yritin rauhoitella pikkuista. Jumeja hoidettiin ja Tanja saikin niitä avattua niin, että koiran nahkakin tuntui ihan erilaiselta selän päältä kuin ennen hoitoa. Pikkuisen oli aineenvaihdunta myös juntturassa. Nyt tilailinkin sitten "rohtoja" joiden pitäisi auttaa ylläpitämään aineenvaihduntaa normaalilla tasolla. Kyllä oli muuten väsyneitä koiria hoidon jälkeen. Sallyn kanssa ajeltiin illalla vielä hallille treenailemaan ja tehtiin muutamat vauhdikkaat keppi ja putki juoksut. Mummokoira oli oikein tohkeissaan kun pääsi kahdestaan mun kanssa treenailemaan ja sai kaiken huomion itselleen. :)

Keskiviikkona Siru osallistuu Viikissä (pieneläinsairaalassa) tehtävään tutkimukseen lonkkaoperaation tiimoilta. Tutkimuksessa selvitetään miten koira on toipunut operaatiosta, miten varaa jalalle painoa, kuinka tasaisesti astuu jalalla jne.. Mielenkiinnolla odottelen tuloksia ja vastauksia tutkimuksesta.

Ensiviikonloppuna meillä on treenit lauantaina ja toinen uintireissu Hyvinkäälle sunnuntaina. Saas nähdä onko Siru saanut yhtään varmuutta veteen menossa. Aikaisemmin Siru ei suostunut menemään omatoimisesti veteen ollenkaan, vaikka uikin ihan hyvin kun veteen päätyy. Pari viikkoa sitten tehty ensimmäinen uintireissu Hyvinkään uimalaan oli jokseenkin onnistunut, joten katsotaan miten ensikerralla käy.

Nyt onkin ollut pari viikkoa taukoa aksatreeneistä ja seuraavat treenit olisi siis tiedossa ensiviikonloppuna Satun opissa. Innolla odotan, sillä pääsin muutaman kerran viime kesänä Satun treeneihin ja tykkäsin kovasti. Toivottavasti olisi mahdollista päästä vakkari treeneihin.
Viime talvena meillä ei ollut aksatreenipaikkaa ja se harmitti kyllä tosi paljon. Täksi talveksi sain mahdollisuuden jokatoisen viikon treenivuotolle maanataisin ja se jos mikä sopii meille koulukiireiden osalta paremmin kuin hyvin. Uusi paikka ja uusi kouluttaja, joten mielenkiintoinen talvi treenien osalta tiedossa. Tuloksia odotellessa. ;)