6. toukokuuta 2012

Aikaa on vierähtänyt ja Vappukin pyyhälsi ohi kuin huomaamatta eli toukokuu on jo hyvässä vauhdissa. Kevät on siis jo pitkällä, puut ja pihan pensaat vihertävät hyvää vauhtia ja aidanvieruksen tulppaanit loistavat punaisenaan. Pikkuiset narsissit yrittävät loistaa keltaista vaaleasinisten skillojen keskellä.. Ihana kun luonto alkaa taas saamaan väriä sen vakoisen ja harmaan kauden jälkeen.

Ilmeisesti kevättä on rinnassa myös noilla pienillä valkoisilla ystävilläni. =)
Sally ja Siru saavat entistäkin hurjempia hepuleita ja papparainenkin yrittää välillä päästä vauhtiin mukaan. Tosin tykkää kyllä makoilla auringossa katselemassa tyttöjen kilpajuoksua.
Talvitreenit hallissa loppuivat keskiviikona ja viieminen omatoimivuoro sisätiloissa oli eilen. Ihanaa päästä taas ulkokentälle treenaamaan.

Kisoissakin on tässä välissä käväisty muutaman kerran. Sirun kanssa ollaan kisattu Lohjalla ja Sallyn kanssa kolmesti: Janakkalassa, Lohjalla ja Helsingissä. Tässä vielä viimeaikaisten kisojen tuloksia:
Sallyn kanssa kolme kisaa
Janakkala 21.4.-12  2* agitata tuloksena 0 ja hyl
Lohja 28.4.-12  2*agirata tuloksena 0 ja 5 (rima)
Helsinki 5.5.-12 2*agirata tulos: 0 ja hyl

Sallylla nyt siis SM-nollat kasassa ja pääosin kontaktit siis toimineet loistavasti paria lipsahdusta lukuunottamatta. Tätä en todellakaan olisi uskonut vielä puoli vuotta siten että, tuon koiran kanssa saataisiin näin monta onnistunutta suoritusta näin lyhyessä ajassa agility radalla kun nuo kontaktit ovat aikaisemmin olleet täysin hukassa. Mutta kyllä ilmeisesti tuonkin ikäinen koira vielä pystyy suorittamaan täysin uudelleen opittua, vaikka on saanut jo useamman vuoden tempaista kontaktit miten huvittaa. Tämä siis vain itselle kovisteluna kun en ole aikaisemmin osannut opettaa sellaisella tavalla, että muutos näkyisi myös kisojen nostattaman vireen aikana. Mutta loisto koira olivat kontaktit millaiset tahansa! =)

Sirun kisa lohjalla
Lohja 28.4.-12 agirata tulos 0 ja hyppäriltä hyl  Tuomarina Ritva Herrala

Ulkotreenit alkavat ensi keskiviikkona seuran omalla kentällä. Mukavaa avata ulkokausi treenien merkeissä ja toivottavasti kelitkin ovat suotuisat.
Nyt maltillisesti treenaten ja Sallyn kanssa keksittyen kontakteihin ja Sirun kanssa vauhdin lisäämiseen. Kuinkahan selviän kahden koiran kanssa kesän huipennuksesta... ;)

17. huhtikuuta 2012

Kisatunnelmissa Kaakkois-Suomessa

Viikonloppuna tehtiin kisareissu Lappeenrantaan. Matkaseurana meillä oli Marika ja kaksi karvakuonoa. Itse olin tyttöjen kanssa reissussa kun papparainen oli hoidossa mun vanhempien luona.
Ajelimme Lappeenrantaan jo perjantaina illalla, jotta lauantaina ei tarvinnut herärä kukonlaulun aikaan, jotta olisi ehtinyt ajoissa kisapaikalle. Kolmisen tuntia ajoa ennen kisastartteja olisi ollut jokseenkin turruttavaa.
Tosin oliko sitten katkonainen uni hotellissa sen parempi juttu, mutta ainakin mukavaa oli kun ei aamulla ollut kiirettä ja pääsi valmiiseen pöytään aamiaiselle. Ja huonekin oli mukavan kokoinen kun mahduimme kaksine häkkeinemme sinne vallan mainiosti.

Lauantaina oli Sirulla kolme starttia, hyppyrata ja kaksi agirataa. Ensimmäisenä oli hyppyrata ja siinä ei kyllä ollut koiraan mitään kontaktia. Vauhtia kyllä oli reippaasti, mutta Sirun kummallinen haahuilu ja esteiden ohittaminen yllätti minut täysin. Olisiko ollut hieman stressiä matkasta, vieraasta paikasta ja muista koirista samassa huoneessa, tiedä sitten.. Toisella radalla vauhti jotenkin hiipui ja oma ohjaus oli myös hieman epävarmaa ja tuloksena yliaika nolla. Pikkuisen jäi kyllä kismittämään se 0,9 sekunttia. mutta ainakin kontakti koiraan toimi tällä radalla. Viimeinen agirata oli ihan hyvää tekemistä, mutta ohjasin Sirun pakkovalssilla toiselle hypylle huonosti, joten rima tippui ja sitten huolimattomasta ohjauksesta tuli kielto hypyltä. Ihan mielenkiintoiset ja suoritettavat radat vaikkei meillä tuloksien osalta paljoa kerrottavaa lauantailta. Tuomarina lauantaina Tuomo Pajari ja Elina Hannikainen. Kisapaikkana ollut halli oli kiva vaikkakin kylmä ja alusta oikeastaan loistava. Ei liukastellut koirat tai ohjaajat vaan pito oli todella hyvä.

Sunnuntaina oli Sallyn vuoro kisata kaksi Tuomo Pajarin tuomaroimaa rataa, hyppyrata ja agirata. Hyppäriltä meille tulokseksi hylly kun ohjasin Sallyn hieman huonosti putkeen ja siitä hypyn kautta pussiin ja renkaan ohi. Pikkuisen omassa ohjaamisessa oli puutteita ja huolimattomuutta. Vauhtia oli muuten ihan kivasti. Agiradalla onnistuimme kohtalaisesti joskin oma varmistelu hieman hidasti vauhtia. Tämä rata oli kyllä hieman väkisin runtattu nolla, joten siitä radasta ei kyllä ihan hirveän hyvä fiilinki jäänyt. Ja kun vielä puomin alastulon kontakti oli aika hilkulla niin paljon on parannettavaa ja treenattavaa taas kerran. Mutta kaikkiaan oikein mukava reissu loistavassa seurassa! Kiitokset vielä Marikalle järjestelyistä!

9. huhtikuuta 2012

Kevättä ja onnistumisia ilmassa

Loman jälkeen on jo viikko töissäkin vierähtänyt ja Pääsiäinenkin tässä hujahti ohi lähes huomaamatta.
Lumet on jo lähes sulaneet pihalta ja kohta pääsee taas tarkastelemaan talven "tuhoja" tuonne kukkapenkkiin ja puskiin. Pihan perällä näyttää jo narsissit puskevan maasta ja tulppaanitkin ovat kasvaneet jo 15 senttisiksi. Ne ovat aikaista lajiiketta sillä ne ovat jo alkukesästä kukkineet. Tosin kun ovat edellisten asukkaiden istuttamia ei mulla ole tietoa mitä lajia ne mahtavat olla ja kun en ole saanut selvitettyä niin mukavaa vaan katsella ja seurata kuinka ne kasvavat ja aukeavat punaiseen kukkaan. Lauantaina laitoin kirsikkatomaatin siemet multaan. Saas nähdä missä vaiheessa ne tänä vuonna ehtivät tuottaa satoa kun olen taas hieman myöhässä. Mutta itse kasvatetut tomaatit ovat vaan niin makoisia. =)

Eilen oltiin kisailemassa Sallyn kanssa Purinalla Pääsiäiskisoissa ja kuinkas ollakaan olikin tosi loistava päivä! Tai paremminkin ilta kun meillä piti aikatulun mukaan ensimmäinen rataantutustuminen alkaa klo 16.30, mutta hieman oli aikataulu tiukka, joten kisat olivat aikas paljon myöhässä. No se ei menoa haitannut, vaikka kotona olimmekin vasta puoli kymmenen jälkeen.
Eka kisa suoriuduttiin aika hyvällä draivilla ja tuloksena 0-rata. Puomin alastulokontakti tosin oli aika hilkulla, mutta kuitenkin. Toinen rata oli hyppyrata ja siinä onnistuimme myös aika kivasti, vaikka aika menikin kovin tiukille. Tuloksena kuitenkin 0-rata silläkin ja siis tupla-nolla, joka on meille aivan upea saavutus! Kolmas rata oli agirata ja siinä taas tuo puomin kontakti koitui meidän harmiksi. Alastulokontaktin alla oli putki, joka oli meille eilen sitten aivan liian suuri häiriötekijä ja Sally hypäsi kontaktin yli. Itse jäin kyllä hieman liian taakse, joten omalla huolellisemmalla liikkumisella olisin varmaan saanut Sallyyn enemmän varmuutta ja kontakti olisi saattanut onnistua. Mutta kokonaisuutena tuo viieminen rata oli loistava. Sinä A:n kontakti oli todella hieno ja Sally tuli nätisti aivan alas asti. Eli siis Super hieno kisapäivä ja olen todella ylpeä tuosta pienestä valkoisesta ystävästä!

                                              Tässä ensimmäien agirata josta siis 0-tulos. =)

video


Siru ja Seri-papparainen olivat mukana kisareissussa, vaikka joutuivatkin olemaan suurimman osan ajasta autossa. Pääsivät kuitenkin useamman kerran köpöttelemään verryttelylenkeillä. Ensi viikonloppuna onkin sitten suuntana Lappeenranta. Siellä olisi tarkoitus kisata Sirun ja Sallyn kanssa. Hieman jännittää miten tytöt sopeutuvat olemaan hotellihuoneessa, sillä Sirulle se on ensimmäinen kerta. Sally on ollut reissussa aikaiseminkin, mutta tuo pikkuinen on matkassa ensimmäistä kertaa ja niissä hotelleissa äänet tuppaavat kuulumaan käytävältä sen verran hyvin, että katsotaan kuinka paljon Siru sitten niihin reagoi. No, ehkä se menee ihan hyvin, katsotaan sitten. Mutta mukava reissu tiedossa loistavassa seurassa! =)
Sitä odotellessa...

25. maaliskuuta 2012

...harmaata...

Tässä on viimeisen päivityksen jälkeen tapahtunut enemmän ja vähemmän mukavia asioita. Niitä en halua alkaa sen enmpää ruotimaan kuin todeta, että rakas isoäitimme, Mummimme, on siirtynyt ajassa tuonne toiselle puolelle. Vaikka se kuinka kipeältä tuntuukin ja suru on suunnaton, oli se mummille varmasti helpotus. Pitkään hän oli sänkypotilaana eikä päässyt itse liikkumaan eikä oikeastaan liikkumaan ollenkaan. Mummi laskettiin eilen haudan lepoon ja tilaisuus oli todella kaunis ja lämmin. Paikalla olivat vain kaikista lähimmät sukulaiset eikä mummi mitään suuria olisi varmasti halunnutkaan.
Murheellista mutta väistämätöntä...

Muuten tämä oma touhu jatkuu jokseenkin samaa rataa kuin ennenkin. Arkena yritetään töissä, keskiviikkoisin illalla treeneisssä jne....
Sallyn kanssa käytiin kisailemassa tuossa viikko takaperin Kirkkonummella, tuomarina Anne Viitanen ja Kari Jalonen. Todella mielenkiintoiset ja haastavat radat. Ei mitään ylitsepääsemättömiä kohtia, mutta aikamoista kieputusta ja vispaamista. Muuten radat meni ihan hyvin paitsi yksi puomin alastulokontakti meni läpi kun oma ohjaus oli huolimatona ja hätäistä. Samanlainen tilanne kuin helmikuun kisoissa. Haastava lähtö puomilta enkä itse siis liikkunut tarpeeksi pitkälle, joten Sally ampaisi komean loikan ja sinkosi väärälle esteelle siis putkeen hypyn sijaan. Tuloksista ei kovin paljon kerottavaa kolmen hyllyn osalta, mutta ihan mukavaa menoa ja vauhtia tosiaan näyttäisi tulleen operoinnin jälkeen hieman lisää. Se näkyy mm. lähdöissä kun Sally ei malta odottaa lupaa vaan ryökäle lähtee omia aikojaan. Onneksi sain sen osalta kasattua oman homman, vaikka olisi kyllä varmaan pitänyt kantaa tuo pieni valkoinen autoon siitä hyvästä.Viimeinen rata oli ihan mukava, mutta itsellä tuli totaalinen black out: unohdin siis radan. Sain kasattua ajatukset, mutta ohjausvirheestä sitten toiseksi viimeinen hyppy jäi suorittamatta ja tulokseksi hylly. Nuo kisat ei olosuhteiden osalta olleet ehkä ihan järkevään aikaan, mutta kun olin ilmoittautunut niin en sitten jättänyt väliin. Oma mieliala ei ehkä ollut kisatilanteeseen paras mahdollinen, mutta onpas tuollainenkin nyt tullut koettua.

Toivottavasti kevään myötä aurinko alkaa paistaa myös täällä sisällä päin....

3. maaliskuuta 2012

Kevät tulee

Taas on vierähtänyt aikaa viimeisestä päivityksestä. Onkohan tämä mulle liikaa yrittää pitää blogia, kait olis tarkoitus jakaa kuulumisia hiukan tiuhempaan tahtiin kuin tänne tulee nyt kirjoiteltua. Kerran kuussa... no, joo...
Helmikuu vierähti, eipä siihen juurikaan mahtunut kuin töitä, parit treenit, Sallyn kisat Vantaalla, Sirun juoksu, kennelyskä Sallylla ja Serin pissa tulehdus... että näin.

Sallyn kanssa oltiin helmikuun alussa kisaamassa kolme starttia Ojangossa. Aivan mahtava vauhti tuolla koiralla kaikilla radoilla, mutta se ryökäle varasti kahdella ensimmäisellä radalla enkä ennättänyt korjata asiaa. Ensimmäisellä radalla toinen este oli rengas ja kun Sally ehti lähteä ennen lupaa, käännyin juuri samalla hetkellä katsomaan koiraa kun se ampaisi kohti rengasta ja sen ohi. No otettin rengas uudelleen ja siitä 5, mutta muuten rata oli vauhdikas ja sujuva. Toinen rata oli hyppyrata ja siinäkin Sally varasti lähdössä. Rata oli muuten taas vauhdikas, mutta omasta ohjausvirheestä Sally tuli loppu "suoralla" renkaan ohi. Tämä tietää lisää rengas treeniä että siitäkin saadaan varma tilanteessa kuin tilanteessa. Kolmas rata oli agirata ja se meni taas tosi vauhdikkaasti lukuunottamatta puomia. Ajattelin "fiksuna" että nyt varmistan alastulokontaktin, jotta ehdin ohjata Sallyn selkeästi renkaalle. Jäin puomilla Sallyn taakse ja sehän ei todellakaan hidastanut koiraa vaan Sally ampaisi kontaktin yli ja tuli mua vastaan ihmettelemään, että mihin mä oikein jäin.. Taas näitä mun neronleiomauksia! Mutta nyt opin, että tuon koiran kanssa on mentävä loppuun asti eikä hidastella sillä juuri silloin ne kontaktit ei todellakaan toimi. Olen kuitenkin niin iloinen, että vauhti on lisääntynyt ja kontakti treeni  tuottanut tulosta. Laatikko hajoituksia on vaan jatkettava, jotta kontaktit jatkossakin toimivat myös kisoissa.

Sitten tuli tämä ystävämme kennelyskä kylään. Sally alkoi köhistä yhtenä keskiviikko aamuna oikein kunnolla, joten rauhassa otettiin oikeastaan viime viikkoon asti. Viikko sitten uskaltauduimme hallille treenaamaan ja viime keskiviikkona treeneihin. Nelisen viikkoa siinä meni koirien osalta rauhallisissa merkeissä.

Seri oli melkein kolme viikkoa vanhempieni seurana. Harmillinen vaiva kuitenkin iski papparaiseen kun pisuja alkoi lurahdella sisälle ukon innostuessa. Kävimme pari viikkoa sitten lääkärissä ja siellä todettiin Serillä virtsatieinfektio joten pitkä lääkekuuri jatkuu vielä lähes koko ensiviikon. Tiukassa pöpöt tuppaavat olemaan kun 20 pv pituinen kuuri on nyt viikkoa vaille päättynyt. Kyllä tuo lääkitys hiukan poikaa väsyttää, mutta muuten ihan pirteä ja iloinen ja innostuu jopa välillä riehumaan tyttöjen kanssa. Kyllä oli mukava kun Seri viikko sitten tuli kotiin ja koko lauma on taas kasassa. =)

Sirun kanssa oli treenitaukoa aika pitkään kun ensin oli juoksu ja sitten se kennelyskä. Viime viikolla olimme taas treeneissä ja kylläpä olikin mukavaa. Yllättävän sujuvasti treenit etenivät vaikka itsellä olikin hieman epäilevä olo. Paitsi, että mihikä se taito koiralta olisi kadonnut. Päin vastoin, taisi tuo tauko tehdä meille molemmille ihan hyvää. Pikkuisen oli haasteellista kepeillä kun päättyivät niin lähellä seinää, että Siru lopetti kepit useamman kerran kesken. Palkkamisen jälkeen kepit onnistui lopulta kokonaan. Irtoamisessa on kyllä myös paljon työstettävää. Siru reagoi niin voimakkaasti ohjaajan vartalon liikkeeseen, että tuli muutaman kerran esteen ohi kun itse piti liikkua aikaisessa vaiheessa sivusuunnassa jotta olisi ehtinyt ohjaamaan seuraavalle esteelle. Taas tuli paljon uusia treenattavia asioita esille joita tulee harjoitella sitten omalla treenivuorolla.

Tänään olikin sitten Sirun kisat Lohjalla. Tuomarina Ritva Herrala ja radat todella vauhdikkaita. Ensimmäisellä radalla mun huolimattomasta ohjauksesta (siis suoraan sanottuna kahdesta hutaisusta) johtuen Siru ei mennyt putkeen. Kepeilläkin oli hieman hankaluuksia, olisiko oma liike vetänyt Sirun pois tokavikasta välistä. Vauhtia oli kuitenkin ihan kivasti. Toisella radalla onnistuimme sitten todella hienosti. Nolla rata ja vauhti oli mukavan reipasta. Kepit onnistuivat oikein hyvin kun maltoin ohjata tarkasti loppuun asti.
Kepeille tarvitaan nyt siis myös lisää vahvistavaa treeniä jotta niistä saataisiin itsenäisemmät ja pikkuisen nopeammat. Nyt kesän SM-kilpailuihin osallistumisen oikeuttavat tulokset ovat kasassa, joten nähtäväksi jää olemmeko Sirun kanssa ensi kesänä Jyväskylässä haistelemassa kisatunnelmaa.  ;-)

Väsähtänyt kisakaveri

29. tammikuuta 2012

Tammikuun kuulumisia

On ollut hieman hiljaista tämän päivityksen osalta. Töissä on ollut hulinaa vuoden vaihteen osalta eikä koneen aukaisu kotona ole todellakaan houkutellut. Olen myös pohdiskellut ja saanut kummastella ihmisten asennetta ja käytöstä. Miten toisilla voikaan olla niin vaikeaa suhtautua muihin ihmisiin ystävällisesti tai edes neutraalisti. Kaikista ei tarvitse tykätä mutta mielestäni ihmisten kanssa pitäisi ylipäänsä yrittää tulla toimeen. Oman itsensä nostaminen muiden yläpuolelle taitaa olla näillä se kaikkein suurin tavoite, jota minä en itse oikein ymmärrä. Tällaisia ei onneksi ole tullut vastaan rakkaan harrastukseni parissa, mutta muualla valitettavasti kylläkin...

Oman kunnon kohotus projekti on alkanut hieman nihkeästi vain jumpalla sunnuntaisin. Nyt pitäisi saada vielä lihaskunto treeniä ja yksi lenkki päivä niin se olisi jo jotain. Sillä pääsisi hyvään alkuun, mutta tämä lenkki-intohan on hyvä sytyttää näin flunssaisena jolloin lenkille lähteminen on parasta siirtää..

Kävimme Alatalon Vapun vetämässä psyykkisessä valmennuksessa. Mielenkiitoista kaivella omaa ajatusmaailmaa ja suhtautumista omaan itseluottamukseen agilityohjaajana. Paljon tuli miettimisen ja työstämisen arvoisia asioita ja pääkopassa ajatukset pyörivät hurjaa vauhtia. Mielenkiinnolla odotn seuraavaa tapaamista.

Tammikuu on jo hyvää vauhtia päättymässä, joten tässä hieman myös agi kuulumisia kuluneelta kuulta.
Ohjatuissa treeneissä ollaan käyty ihan normaalisti keskiviikkoisin Sirun kanssa. Pientä edistymistä on havaitavissa koiran ja ohjaajan sekä omaan ohjaamisen luottamisen suhteen.  Olin ilmoittanut molemmat tytöt 22.1. Ojangon uuden hallin avajaiskisoihin, mutta Siru aloitti juoksen edellisenä perjantaina, joten pikkuinen saa nyt ylimääräisen treeni ja kisa tauon. Tekee varmaankin ihan hyvää, vaikka taukoa tuossa loka-marraskuussa olikin oman toipumisen myötä.

Sallyn kanssa olemme käyneet pari kertaa keskiviikkona Sirun paikalla treenaamassa. Aivan mahtava draivi ja into tuolla koiralla. Ehkä tämä epäsäännöllisen säännöllinen treenaaminen tai sitten kunnon tauon pitäminen silloin tällöin on ihan hyvä juttu. Sally toimii kuin unelma. Kontaktitkin ovat treeneissä toimineet loistavasti ilman kyseenalaistamista paikasta. Kyllä on aivan mahtavaa treenata koran kanssa, joka irtoaa ja toimii muutenkin hieman kauempaa ohjattuna. Ei silti etteikö Siru olisi myöskin loistava, mutta nämä koirat ovat niin erilaiset ohjata.
Kävimme viikko sitten kokeilemassa Sallyn kanssa kahden startin verran kisaamista. Agiradalla itse hosuin ensimmäisellä kontaktilla kun kulma seuraavalle esteelle oli aika hankala. Siitä tuli sitten kontakti virhe, mutta toisen kerran puomille mentäessä ja A:lla kontaktit tultiin alas asti kun maltoin itse tehdä rauhassa ja samalla tavalla kuin treeneissä. Pikkuisen vauhtia lisää niin hyvä tulee. Nyt olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, että kaksi kontaktia onnistui. Kuinka kauan olemmekaan taistelleet niiden kanssa. Jospa nyt viimeisillä metreillä ne kuitenkin alkaisivat pelittämään. =) Toinen rata oli hyppäri ja siinä oma valssi oli hitusen myöhässä ja Sally ehti sujahtaa putken sijasta pussiin. Mutta vauhtia löytyi ja meillä oli hurjan hauskaa.
Hyvä mieli jäi ja ilmoitinkin Sallyn ensiviikonlopulle kolmeen starttiin Vantaan Ojankoon. Katsotaan sitten kuinka käy.
Nyt parantelemaan flunssaa ettei pääsee iskemään kunnolla päälle.

3. tammikuuta 2012

Hyvää alkanutta vuotta!

Meillä vuosi vaihtui "rauhallisesti" kotosalla. Alkuillasta kävime hallilla vähän treenailemassa. Sallylla on aivan huikea vauhti päällä. Kyllä huomaa, että tauon jälkeen draivia on vaikka muille jakaa. =) Otimme Sallyn kanssa välistäveto ja takaakierto treeniä ja kyllä olenkin hidas ja myöhässä! Ajoituksen ja selkeän ohjauksen kanssa pitää olla erityisen tarkkana, jotta tuo vauhti pysyy yllä. Mun oma varmistelu kisoissa hiivuttaa myös Sallyn vauhdin ja se olisi sääli kun nyt mennään treeneissä kovaa. Teimme myös muutaman kontakti harjoituksen. Aivan loistavaa! Sally eteni vauhdilla puomin päähän ja pysähtyi juuri oikeaan paikkaan ja tuli vasta vapautuksesta pois esteeltä. Sama juttu A:lla. Jäi taas niin hyvä mieli, että kyllä nyt pitää päästä kokeilemaan kisaamista!
Sirun kanssa tehtiin samoja harjoiteita kuin Sallyn kanssa. Ohjauksen pitää olla vielä paljon selkeämpää ja kuin Sallyn kanssa. Ihan yhtä pienillä ohjausliikkeillä ei koira vielä toimi. Varmuutta ja kokemusta lisää, niin eiköhän se pikkuhijaa kehity. Kontaktit ja kepit onnistui tosi hienosti. Pikkuhiljaa Sirulla alkaa kepeille meno sujua jo vaikeammistakin kulmista kunhan ohjaus on rauhallinen eikä vain hutaisu. Hyvät treenit molempien tyttöjen kanssa.
Serikin pääsi lauantaina tekemään agilitya. Papparaisella oli niin kova hinku halliin, että otti melkein kynnyksen matkaan. Vauhdilla meni putkissa ja puomilla, vaikkei Serin kanssa ole agilitya oikeastaan kunnolla harjoiteltukaan. Mutta kivaa näytti olevan ja kovasti papparainen yritti tehdä kaikkea mahdollista. Ja niitä hajuja piti niin kovasti kokoajan tutkailla. Tuntuu, että tuolla koiralla on aina enemmän kiire haistelemaan uusia tuoksuja kuin tekemään minkäänlaista treeniä.
Iltalenkkikin sujui hallin ympäristössä mukavasti taustalla kuuluneen paukkeen säestyksellä. Onneksi ei ihan vieressä paukuteltu raketteja, joten koiratkin malttoivat tehdä tarpeensa eikä se jyske vielä siihen aikaan näyttänyt kovin paljoa häiritsevän. Mitä nyt muutamaa raketin välähdystä piti tyttöjen kovasti kommentoida.

Vuoden vaihtuessa olimme onneksi olleet jo muutaman tunnin kotosalla. Pahimman rytinän aikana kaikki valot paloivat ja televisio oli aika kovalla. Muutamaa hepulia lukuunottamatta ilta meni ihan kohtalaisesti. Fiksuna sitten ajattelin tuosta omalta pihalta kurkata muutamaa rakettia ja sehän olikin sitten vihon viieminen juttu. Oven avaaminen sai tytöt suorastaan sekopäisiksi ja sitten rätin kanssa suhasin Sirun perässä siivoamassa. Että osaa ihminen tehdä fiksuja ratkaisuja!! No, onneksi tuo rakettiruljanssi on vain kerran vuodessa.

Töiden osalta tämä vuosi on alkanut varsin kiireisenä. Sairastapauksien vuoksi miehitys on lähes puolet normaalista ja nyt vuoden vaihteessa on meidän osastolla muutenkin kiireisin aika. Mutta onneksi kaikki on kuitenkin mennyt ihan hyvin vaikka tekemistä riittää. Eipähän aika ainakaan käy pitkäksi.

Toivottavasti tämä vuosi toisi muutenkin jotain mukavaa ja positiivista tullessaan! =)