Tammikuun kuulumisia

On ollut hieman hiljaista tämän päivityksen osalta. Töissä on ollut hulinaa vuoden vaihteen osalta eikä koneen aukaisu kotona ole todellakaan houkutellut. Olen myös pohdiskellut ja saanut kummastella ihmisten asennetta ja käytöstä. Miten toisilla voikaan olla niin vaikeaa suhtautua muihin ihmisiin ystävällisesti tai edes neutraalisti. Kaikista ei tarvitse tykätä mutta mielestäni ihmisten kanssa pitäisi ylipäänsä yrittää tulla toimeen. Oman itsensä nostaminen muiden yläpuolelle taitaa olla näillä se kaikkein suurin tavoite, jota minä en itse oikein ymmärrä. Tällaisia ei onneksi ole tullut vastaan rakkaan harrastukseni parissa, mutta muualla valitettavasti kylläkin...

Oman kunnon kohotus projekti on alkanut hieman nihkeästi vain jumpalla sunnuntaisin. Nyt pitäisi saada vielä lihaskunto treeniä ja yksi lenkki päivä niin se olisi jo jotain. Sillä pääsisi hyvään alkuun, mutta tämä lenkki-intohan on hyvä sytyttää näin flunssaisena jolloin lenkille lähteminen on parasta siirtää..

Kävimme Alatalon Vapun vetämässä psyykkisessä valmennuksessa. Mielenkiitoista kaivella omaa ajatusmaailmaa ja suhtautumista omaan itseluottamukseen agilityohjaajana. Paljon tuli miettimisen ja työstämisen arvoisia asioita ja pääkopassa ajatukset pyörivät hurjaa vauhtia. Mielenkiinnolla odotn seuraavaa tapaamista.

Tammikuu on jo hyvää vauhtia päättymässä, joten tässä hieman myös agi kuulumisia kuluneelta kuulta.
Ohjatuissa treeneissä ollaan käyty ihan normaalisti keskiviikkoisin Sirun kanssa. Pientä edistymistä on havaitavissa koiran ja ohjaajan sekä omaan ohjaamisen luottamisen suhteen.  Olin ilmoittanut molemmat tytöt 22.1. Ojangon uuden hallin avajaiskisoihin, mutta Siru aloitti juoksen edellisenä perjantaina, joten pikkuinen saa nyt ylimääräisen treeni ja kisa tauon. Tekee varmaankin ihan hyvää, vaikka taukoa tuossa loka-marraskuussa olikin oman toipumisen myötä.

Sallyn kanssa olemme käyneet pari kertaa keskiviikkona Sirun paikalla treenaamassa. Aivan mahtava draivi ja into tuolla koiralla. Ehkä tämä epäsäännöllisen säännöllinen treenaaminen tai sitten kunnon tauon pitäminen silloin tällöin on ihan hyvä juttu. Sally toimii kuin unelma. Kontaktitkin ovat treeneissä toimineet loistavasti ilman kyseenalaistamista paikasta. Kyllä on aivan mahtavaa treenata koran kanssa, joka irtoaa ja toimii muutenkin hieman kauempaa ohjattuna. Ei silti etteikö Siru olisi myöskin loistava, mutta nämä koirat ovat niin erilaiset ohjata.
Kävimme viikko sitten kokeilemassa Sallyn kanssa kahden startin verran kisaamista. Agiradalla itse hosuin ensimmäisellä kontaktilla kun kulma seuraavalle esteelle oli aika hankala. Siitä tuli sitten kontakti virhe, mutta toisen kerran puomille mentäessä ja A:lla kontaktit tultiin alas asti kun maltoin itse tehdä rauhassa ja samalla tavalla kuin treeneissä. Pikkuisen vauhtia lisää niin hyvä tulee. Nyt olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, että kaksi kontaktia onnistui. Kuinka kauan olemmekaan taistelleet niiden kanssa. Jospa nyt viimeisillä metreillä ne kuitenkin alkaisivat pelittämään. =) Toinen rata oli hyppäri ja siinä oma valssi oli hitusen myöhässä ja Sally ehti sujahtaa putken sijasta pussiin. Mutta vauhtia löytyi ja meillä oli hurjan hauskaa.
Hyvä mieli jäi ja ilmoitinkin Sallyn ensiviikonlopulle kolmeen starttiin Vantaan Ojankoon. Katsotaan sitten kuinka käy.
Nyt parantelemaan flunssaa ettei pääsee iskemään kunnolla päälle.

Hyvää alkanutta vuotta!

Meillä vuosi vaihtui "rauhallisesti" kotosalla. Alkuillasta kävime hallilla vähän treenailemassa. Sallylla on aivan huikea vauhti päällä. Kyllä huomaa, että tauon jälkeen draivia on vaikka muille jakaa. =) Otimme Sallyn kanssa välistäveto ja takaakierto treeniä ja kyllä olenkin hidas ja myöhässä! Ajoituksen ja selkeän ohjauksen kanssa pitää olla erityisen tarkkana, jotta tuo vauhti pysyy yllä. Mun oma varmistelu kisoissa hiivuttaa myös Sallyn vauhdin ja se olisi sääli kun nyt mennään treeneissä kovaa. Teimme myös muutaman kontakti harjoituksen. Aivan loistavaa! Sally eteni vauhdilla puomin päähän ja pysähtyi juuri oikeaan paikkaan ja tuli vasta vapautuksesta pois esteeltä. Sama juttu A:lla. Jäi taas niin hyvä mieli, että kyllä nyt pitää päästä kokeilemaan kisaamista!
Sirun kanssa tehtiin samoja harjoiteita kuin Sallyn kanssa. Ohjauksen pitää olla vielä paljon selkeämpää ja kuin Sallyn kanssa. Ihan yhtä pienillä ohjausliikkeillä ei koira vielä toimi. Varmuutta ja kokemusta lisää, niin eiköhän se pikkuhijaa kehity. Kontaktit ja kepit onnistui tosi hienosti. Pikkuhiljaa Sirulla alkaa kepeille meno sujua jo vaikeammistakin kulmista kunhan ohjaus on rauhallinen eikä vain hutaisu. Hyvät treenit molempien tyttöjen kanssa.
Serikin pääsi lauantaina tekemään agilitya. Papparaisella oli niin kova hinku halliin, että otti melkein kynnyksen matkaan. Vauhdilla meni putkissa ja puomilla, vaikkei Serin kanssa ole agilitya oikeastaan kunnolla harjoiteltukaan. Mutta kivaa näytti olevan ja kovasti papparainen yritti tehdä kaikkea mahdollista. Ja niitä hajuja piti niin kovasti kokoajan tutkailla. Tuntuu, että tuolla koiralla on aina enemmän kiire haistelemaan uusia tuoksuja kuin tekemään minkäänlaista treeniä.
Iltalenkkikin sujui hallin ympäristössä mukavasti taustalla kuuluneen paukkeen säestyksellä. Onneksi ei ihan vieressä paukuteltu raketteja, joten koiratkin malttoivat tehdä tarpeensa eikä se jyske vielä siihen aikaan näyttänyt kovin paljoa häiritsevän. Mitä nyt muutamaa raketin välähdystä piti tyttöjen kovasti kommentoida.

Vuoden vaihtuessa olimme onneksi olleet jo muutaman tunnin kotosalla. Pahimman rytinän aikana kaikki valot paloivat ja televisio oli aika kovalla. Muutamaa hepulia lukuunottamatta ilta meni ihan kohtalaisesti. Fiksuna sitten ajattelin tuosta omalta pihalta kurkata muutamaa rakettia ja sehän olikin sitten vihon viieminen juttu. Oven avaaminen sai tytöt suorastaan sekopäisiksi ja sitten rätin kanssa suhasin Sirun perässä siivoamassa. Että osaa ihminen tehdä fiksuja ratkaisuja!! No, onneksi tuo rakettiruljanssi on vain kerran vuodessa.

Töiden osalta tämä vuosi on alkanut varsin kiireisenä. Sairastapauksien vuoksi miehitys on lähes puolet normaalista ja nyt vuoden vaihteessa on meidän osastolla muutenkin kiireisin aika. Mutta onneksi kaikki on kuitenkin mennyt ihan hyvin vaikka tekemistä riittää. Eipähän aika ainakaan käy pitkäksi.

Toivottavasti tämä vuosi toisi muutenkin jotain mukavaa ja positiivista tullessaan! =)