Taas on aikaa vierähtänyt kun viimeksi olen pävityksiä tehnyt. Loman jälkeen töihin paluu on kummasti saanut iltaisin olon niin laiskaksi, että päivitykset ovat jääneet tekemättä. No, toisaalta olin viimeviikolla myös flunssan kourissa, joten silloin ei paljon jaksanut tietokoneen ääressä istuskella. Mutta tässä nyt parin viikon päivityksiä kerralla ja nyt yritän kyllä ryhdistäytyä ja laitella meidän kuulumisia hieman useammin.
viikko 35
Tiistaina oli Sirun treenit. Kepeille ohjaus treeneissä onnistuu jokseenkin hyvin ja Siru hakee itse kepit. Mä en saa liikaa höseltää kepeille lähetyksessä vaan koiran pitää antaa hakea kepit, turha sörkkiminen sotkee rytmin. Siru hakee myös pimeän putkikulman hienosti. Selkeällä ohjauksella ja oman vartalon oikealla suunnalla saadaan vahvistusta noille hankalille putkikulmille.
Treeniradassa oli suoran putken jälkeen neljän hypyn sarja, joista toiselle hypylle tein pakkovalssin, kolmannelle niiston + persjätön ja viimeiselle backlapin. Pakkovalssille pitää päästä ajoissa tai muuten koira tulee päälle. Niistosta voisin lähteä aikaisemmin liikkeelle, jotta pääsen koiran alta pois. Siru tulee kyllä hypyn yli perässä kun hyppy on selkeästi merkattu. Backlap onnistui nyt hyvin kun sitä edellisellä kerralla erikseen treenattiin. Tässä treenissä onnistuin myös takaaleikkauksessa. Siru kääntyi pituudelta tosi hyvin ja tiukasti. Nuo takaaleikkaukset on kuitenkin yllättävän hankalia, vaikka eihän ne toisaalta ole kuin koiran linjan ylitys koiran takaa. Mutta se ajoitus ja oma linja.. Sivu suunnassa irtoaminen on myös haasteellista. Siru kulkee aika lähellä tai pitää kyllä sen oman "hajuraon", mutta kun itse lähden liikkeelle sivusuuntaan tai koira pitäisi lähettää kauemmas sivusuunnassa niin eipäs Siru niin vaan irtoakaan. Katsoo kyllä esim. sivussa olevaa putkea, mutta kääntyy takaisin ja tulee lähelle. Näitä pitää harjoitella paljon ja palkata oikein, jotta koira osaisi ja luottaisi hakemaan niitä kauempiakin esteitä. Mukavat treenit ja ehdimme juuri sateen alta pois.
Tosin sitten jäähdyttelylenkillä tulikin kastuttua oikein kunnolla. Mikä saa aikuisen ihmisen laittamaan sadetakin muttei mukana olleita sadehousuja päälle kun vettä tulee kaatamalla! talsimme sitten aikamme siinä kaatosateesssa ja kun kosteutta oli vyötäröön asti niin käännyimme takaisin. Ei siinä auttanut muu kuin vaihtaa kuivat sadehousut kun lähti ajamaan kotiin. Koiratkin olivat läpi märkiä kun en viitsinyt laittaa sadetakkeja niillekään.. Sehän olikin sitten flunssan alku...
Keskiviikkona jouduin lähtemään töistä puolilta päivin kun olo oli aika kamala. Ääni ei juurikaan kulkenut ja kotiin päästessä kuume oli noussut. Olin kotona lepäilemässä pari päivää ja Sallyn torstain treenit saivat nyt jäädä. Perjantaina olimme kuitenkin epiksissä/seuramestiksissä ja osallistuin Sirun kanssa kisaan. Sijoituimme seuranmestaruuskisoissa kolmanneksi vaikkei rata kovin kummoisesti mennytkään. Keinun jälkeen Siru kävi moikkaamassa ratahenkilöä kun hän oli sopivasti suoralla linjalla keinun jälkeen. No, pikkuisen oli minullakin tekemistä ja liikkuminen hieman hankalaa. Ei olisi pitänyt vielä perjantaina rehkiä.
Viikonloppuna olimmekin sitten kisaamassa. Kovin järkevää se ei varmaankaan vielä flunssan kourissa ollut, mutta minkäs luonnolleen mahtaa. Kun ollaan ilmoittauduttu niin silloin mennään. Lauantaina 3.9. oli SyysSkabat Purinalla: Tuomarina oli kroatialainen Zeljko Gora ja Seppo Savikko. Mielenkiintoisia pyörityksiä nuo radat, mutta ei Kuitenkaan mitään ylivoimaisen vaikeita. Tuloksellisesti tuo lauantai ei ollut kovin kummoinen: kolme hyllyä. Mutta paljon tuli tehtyä tärkeitä huomioita omasta ohjaamisesta. Oma rintamasuunta oli kahdella radalla aivan väärään suuntaan (putekn väärään päähän suunnattuna) ja Siruhan meni vauhdilla putkeen jonne oma kroppa osoitti. Myös selkeä ohjaus ja oma liike pitää pysyä koko ajan päällä. Radoilla oli kuitenkin paljon myös onnistuneita kohtia joista saan olla todella tyytyväinen. Hieno pieni koira! =D
Sunnuntaina 4.9. ajelimme kisaamaan Janakkalaan. Tuomarian oli Johanna Nyberg. Ensimmäiseltä radalta saimme 0-tuloksen vaikkei sekään kovin vauhdikasta menoa ollut. Siru tuntui taas ensimmäisellä radalla jotenkin tahmealta. Toinen rata oli aika kamalaa ohjausvirheiden pelastelua ja koiran kalastelua oikeille esteille, siitä siis hieman yliaikaa, vaikka muuten nolla rata. Kolmannelta radalta (hyppäri) saimmekin sitten 10 kepeiltä kun ohjasin huolimattomasti ja korjasin myös huolimattomasti. Tuohon keppi sählinkiin kuluikin sitten rutkasti aikaa, mutta suoritimme radan kuitenkin loppuun. Sallyn kanssa menimme myös tuon hyppyradan tai siis yritimme mennä. Slly lähti alusta hyvällä vauhdilla, muta sitten
kepeillä tuli taas virhe ja olin jotenkin itse niin puhki, että oli parempi juosta kokonaan pois radalta. Tuloksena siis hyl. Täytyy kyllä sanoa, että tuon viikonlopun jälkeen olin sunnuntaina illalla aivan poikki, ihmekkös tuo kun puolikuntoisena yrittää urheilla.
Uusi viikko alkaa..
Maanantaina ei onneksi ollut mitään erikoista ohjelmaa paitsi,että kävimme kyläilemässä vanhempien luona. Maukasta ruokaa ja mukavaa jutustelua. =)
Tiistaina 6.9. oli Sirun treenit. Teemana olikin meille sopiva sivuirtoaminen. Tämä osoittautui jälleen todella haastavaksi. Harjoitteessa piti ohjata koira puomin toisella puolella olevan hypyn kautta putkeen. Tarkoitus siis oli ettei puomin toiselle puolelle mennä vaan, että puomi jää ohjaajan ja koiran väliin. Siru ei aluksi irronnut edes tuolle hypylle vaan minun piti saattaa Siru hypylle asti. Palkkasimme koiraa ensin heti hypyn jälkeen, itse jäin siis puomin toiselle puolelle. Ja kun tämä onnistui niin sitten palkka tuli putken suulta. Muutaman kerran jälkeen sain Sirun hypyn kautta putkeen. Toisessa pätkässä koira lähetettiin hypyn kautta suoraan putkeen joka meni puomin ali toiselle puolelle ja siitä hypylle. Tämä ohjaus onnistui hienosti. Kun oma vauhti pysyi tasaisena ja eteenpäin (hypyn suuntaan) niin siru haki putkelta hypylle tosi hienosti vaikka itse olin puomin toisella puolella. Tänään onnistui myös takaaleikkaus kepeille. Aivan superia! Superit treenit, Kiitos Pia! =D
Keskiviikkona olikin lepopäivä ja torstaina Sallyn treeneissä tehtiin hienoja takaakiertoja ja leijeröintejä putkelta putkelle. Kontakteja ei tehty edellenkään. Kepeille lähetykset onnistui hienosti, mutta omat valssit on edelleenkin myöhässä. Valssit pitäisi olla tehtyjä kun koira laskeutuu hypyltä. Vaikea ajoitus tai kömpelö ohjaaja. Takaakierrot onnistui hienosti, mutta heman aikaisemmin saisin liikkua pois alta. Myös kuljetuksissa ohjaus pitäisi olla selkeä ettei Sally hae hypyn taakse. Takaaleikkauksissa kiinnitettävä huomiota omaan linjaan. Jos haluan koiran kääntyvän todella tiukasti, leikkaus pitää tehdä tiukasti lähellä estettä. Jos taas haluan koiran kääntyvän loivasti pitää leikkaus tehdä aika kaukana esteestä. Mukavat ja vauhdikkaat treenit!
Tänään lauantaina olimme Sirun kanssa kisaamassa Ojangossa HSKHn kisoissa. Nyt en tiedä mistä johtuu, mutta Siru oli aivan levoton ja omituinen kahdessa ekassa kisassa. Koira ei ollut ollenkaan kuulolla ja pälyili ja haahuili vähän minne sattuu. Ekalla radalla kepeillä tuli kaksi kieltoa kun Sirulla ei ollut aikomustakaan mennä kepeille vaan kaarratteli keppien vieressä. Toisella radalla oli hieman sama juttu. Siru lähti hypyltä putkeen joka ei ollut oikeastaan edes linjalla. Putken jälkeen yritin vielä saada Sirun takaa kiertoon ja siitä hypylle, mutta pikkuisella oli jotenkin tekeminen hakusessa joten suuntasimme kaveri kainalossa ulos radalta. Tämä on enimmäinen kerta kun Sirulla on jotenkin systeemit sekaisin. En oikein ymmärrä mitä niillä kahdella ensimmäisellä radalla tapahtui. Kolmannella päätin ottaa koiran kunnolla matkaan ja niinhän tuo pieni valkoinen toimi jälleen niinkuin normaalisti on kisoissa ja treeneissä toiminut. Kontaktiteivät kyllä olleet sellaiset kuin olisi pitänyt, mutta itse vapautin Sirun aikaisemmin kontaktilta joten totaali pysähtyminen jäi tekemättä. Mutta saimme suoritettua radan kunnialla vaikkei se tiukassa otteessa vietynä mikään huippu vauhtinen ollutkaan, mutta nolla kuitenkin. Minulle tuo tulos oli nyt plussaa sillä olin niin tyytyväinen että Siru oli kuulolla eikä lähtenyt haahuilemaan omia juttuja.
Nyt pitää varmaan miettiä tuota kummallisen käytöksen syytä: olisikohan syytä varata aika fyssarille, ihan varmuuden vuoksi.
Tänään on vielä illalla omatoimi treenit Sporttiksella ja huomenna suuntaamme koko lauman kanssa auton kukonlaulun aikaan kohti Forssaa ja kisoja... Pappakin siis pääsee taas matkailemaan seuraherran ominaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti