Paluu arkeen

Viime viikolla ei oikein ollut intoa kirjoitella. Toissaviikon jutustelut lääkärin kanssa polven toipumisesta hieman masensivat ja vetivät mielialan alakuloiseksi. Polven paraneminen kyllä sujuu, mutta ei ihan odotetulla nopeudella. Sen verran paljon korjailua ja jyrsimistä tuolla polvessa jouduttiin tekemään, että parantuminen on hieman hitaampaa. Toisaalta nyt pitäisi polven toimia paremmin kun kipua aiheuttavat ja liikettä rajoittavat jutut on korjattu. Katsotaan nyt sitten miten tämä etenee.

Eilen olin ensimmäisen päivän töissä sairasloman jälkeen. Kävely sujuu jokseenkin normaalisti ja ongelmia ei sen enempää ole jos saan nostaa jalkaa ylös tarpeen vaatiessa. Töissä ei sitä ihan pysty tekemään ja jalkahan sitten turpoaa ja kipeytyy. On mulla kyllä jakkara jonka päälle saan jalkaa ylös, mutta työasento ei ole sitten kovin hyvä kun ylimääräistä tilaa ei työpisteessä liiemmin ole. Vaikka välillä nousen kävelemään niin tuntuu, että pohjekin turpoaa ja jalka puutuu.. Ei mitään kovin mielekästä mutta tästä se pikkuhiljaa lähtee.
Koirat saan onneksi lenkitettyä jo ihan kiitettävän matkan, mutta sen jälkeen tartteekin jo päästä nostamaan jalkaa ylös. Siinä sitten köllötellään lopuilta eikä kyllä kovin paljoa tee mieli olla pystyssä. Tylsää sinänsä kun nyt voisi jo jotain muutakin puuhastella, mutta polvi on niin turvoksissa ja jäykähkö ettei sen kanssa paljoa pysty eikä suoraan sanottuna viitsi. No, jospa tämä ei kestäisi pitkään ja pikku hiljaa voisi jo ajatella treeneissäkin käväisyä. Siis ihan vain katsomassa..

Toipumista

Eilen jutusteltiin lääkärin kanssa ja ei tuo polvi ole ihan sellaisessa kunnossa kuin olisi toivottu. Lyhkäsen matkaa kävely onnistuu kuitenkin jo normaalisti, mutta reippaaseen kävelyyn ei vielä pysty. Polvi turpoaa ja kipeytyy edelleen muutaman tunnin ylhäällä olemisesta ja liikkumisesta. Kylmää ja koholla pitämistä ja jumppaa. Niin ja kävelyä, kävelyä että jalka vertyy ja liikeradat paranee. Edelleenkään en saa polvea ihan suoraksi enkä koukistettua kuin 90 astetta, vaikka jumpattu on sen verran nestettä polveen kertyy. Tämä tietää myös treenien aloituksen siirtymistä sillä ei tuolla jalalla vielä hetkeen kirmailla. TYLSÄÄ!!

Sallyn kanssa ollaan tehty jonkin verran kontakti treeniä laatikolla. Katsotaan sitten kun päästään taas hallille että missä vaiheessa mennnään ja joko voitaisi siirtää laatikko kontaktin viereen. Saattaapi olla että treeniä on vielä aivan liian vähän takana että tuo kontaktille siirto onnistuisi. ...katson siis peiliin!

Siru onkin saanut taukoila agilitysta oikein huolella. Marraskuu on mennyt ja varmaan joulukuun puoliväliin ainakin ennen kuin kokeillaan harkkaamista. Ansaitulla tauolla koira on kyllä ollutkin, sen verran tiukka kisa ja treeni syksy on meillä takana. On täsä itsekin saanut aikaa haudutella asioista ja jospa sitten jotain olisi itsellä loksahtanut kun palaamme taas harrastuksen pariin. Toivossa on hyvä elää! =)

Köpöttely jatkuu

Sally tuli kotiin hoidosta lauantaina. Tytöt riehaantuivat jälleennäkemisestä oikein kunnolla ja hyvä että äiti pääsi ovesta sisälle. Siru ei meinannut huomata äitiäni ollenkaan kun pyöri kuin väkkärä sallyn ympärillä. Ja Sally ei olisi malttanut odottaa hihnan pois ottamista kun oli niin kiire. Täytyy kyllä myöntää, että kahden kanssa on hiukan haastavaa ulkoilla kun vetoa on kaksin verroin enemmän eikä tuon koiven kanssa vielä pysty kovin lujaa sipsuttamaan.

Eilen olimme sitten tyttöjen kanssa isänpäivän päivällisellä vanhempieni luona. Todella hyvää ruokaa, Kiitokset äidille! =)  Seri on vielä "hoitoreisulla" juuri vanhempieni hoteissa ja kylläpäs olikin riehakasta menoa kun menimme Sirun ja Sallyn kanssa sisälle. Meteli oli aika hurja sillä ääntä noista kolmesta lähtee jokseenkin kiitettävästi kun innostus nousee. Se riehuminen kesti taas muutaman minuuton ja ulkopuolinen olisi voinut kyllä ajatella kyseessä olevan jotain aivan muuta kuin leikkiä.

En ole vielä itse ajanut autoa, joten isä kävi meidät hakemassa. Auto on vielä äidillä käytössä ja keskiviikkona olisi sitten tarkoitus kokeilla ajamista. Eiköhän sen jo silloin pitäisi sujua kun näillä näkymin töihin paluu olisi ensi maanantaina. Lääkärin kanssa jutellaan toipumisesta vielä keskiviikkona ja sitten kuulen jatkosta. Kyllä tuo polvi edelleen oireilee varsinkin silloin kun olen useamman tunnin pystyssä. Välillä pitää istahtaa ja saada jalka ylös kun polvessa tuntuu painetta/kipua ja se turpoaa. Hieman pidemmän lenkin lopussa huoma että polven liike alkaa rajoittua turpoamisen myötä eikä kävely suju enää ollenaan hyvin. Kummallisin tunne on kuitenkin jäätävä tunne polvitaipeessa varsinkin ulkona. Tuntuu kuin jääpuikko olisi kävellessä tuolla taipeessa. Se on todella epämiellyttävää. Olisikohan hermotus jotenkin pinnassa tai kärsinyt.. Kävelykään ei onnistu ihan normaalisti. Polvi ei vielä suoristu kunnolla eikä edelleenkään taivu kuin nipin napin 90 astetta. Vaikka kuinka hampaat irvessä yrittää jumpatessa polvea koukistaa niin ei se vaan taivu. Myöskään portaiden kävely ei tahdo sujua. Kun polvi ei taivu ja tuntuu kuin kaikki siellä sisällä repeäisi kun yrittää astua askelman alspäin niin, että oikea polvi taipuu. Yritin kyllä eilen kävellä portaita normaalisti mutta kamalaa kaiteessa roikkumista se kuitenkin on. Ei se vielä ihan hyvin onnistu. Mutta jumpataan ja venytellään niin kyllä tämä tästä.

Ihana aamu

Tänään oli aivan mahtava syksyinen keli aamulenkillä. Ilma oli raikas ja aika paljon viileämpi kuin on tänä syksynä vielä ollut, plusasteita taisi olla vain 3, mutta taivas oli pilvetön, auriko paistoi puiden lomasta ja aavistus aamu-usvaa leijaili vielä kahdeksan kieppeillä. Nappasin kamerankin matkaan kun lähdimme Sirun kanssa köpöttelemään tuohon viereiseen metsään.

Tässä pari otosta lähes kotiovelta napattuna..

...pieni metsästäjä vauhdissa: ensin oli kiikarissa orava...

ja sen jälkeen hiiri/myyrä joka ahkerasta yrityksestä huolimatta livahti nenän edestä turvaan kotikoloonsa...

 



Köpötellen mennään

Viikonloppu menikin sohvaa vahtiessa...
Torstaina 3.11. tehtiin vihdoin oikean polven tähystys ja aika paljon kaikenlaista pientä juttua sieltä sitten löytyi: revennyt takakierukka, irtonainen luunpalanen, jotain ylimääräistä eturistisiteen ympärillä ym. Ristisiteet olivat kuitenkin ehjät, joten niiden korjaus operaatiota ei tarvinnut tehdä, ONNEKSI! :-)
Operaatio tehtiin päiväkirurgiassa, joten kotiin pääsin jo torstaina iltapäivällä. Liikkuminen oli kovin huteraa ja yhden kyynersauvan käyttö olikin todella tarpeellinen tuki, vaikka jalalla saikin varata heti täydellä painolla. Viikonloppu meni akselilla sohva-sänky. Seri ja Sally pääsivät hoitoon vanhempieni luokse, mutta Siru-pikkarainen jäi pitämään minulle seuraa ettei olo olisi ihan orpo. Olisi ehkä ollut viisasta jos Sirukin oli mennyt vaikka vain viikonlopuksi sillä tuo ulkoilu ei kovin vauhdikasta viikonloppuna ole ollut. Tosin eipä tämä vauhti vieläkään päätä huimaa.
Kotosalla olen nyt kaksi viikkoa ja sinä aikana pitäisi saada jumpattua jalka sellaiseen kuntoon, että kävely sujuisi jokseenkin normaalisti. Polven liikkuvuus on tällä hetkellä todella pientä ja vaikka jalalle voi varata eikä se aiheuta kipua niin normaali polven taipuminen kävellessä tai vähäinenkin kiertoliike saa kyllä tähdet vilistämään silmissä. Yhtä kyynersauvaa olen käyttänyt Sirun kanssa ulkoillessa tosin tänään aamulla mentiin ilman apuvälineitä. Kovin pitkää matkaa ei tuo polvi vielä kestä kävellä. Eilen iltapäivällä kokeilin kävellä tai paremminkin köpötellä hiljakseen sellaista matkaa joka normaalisti kestää noin 20 minuuttia. Huikea saavutus, matka kesti meiltä yli 50 minuuttia. Eli kovin pitkälle tässä ei vielä päästä: Hiljaa köpötellen hyvä tulee tai jotain sinne päin..

Kävimme viime keskiviikkona Sirun kanssa vielä viimeisessä treeneissä ennen sairauslomaa. Treenit sujuivat oikein kivasti ja jäi kyllä todella hyvä mieli vaikkei vieläkään kovin pitkälle radalla päästy.. Sujuvuutta ja omaa ajoitusta pitää treenata ja paljon.. Irtoamista palkan kanssa ja itselle mielikuvaharjoituksia. Ja sitä luottamusta! Nyt niitä on aikaa tehdä ja muutenkin ottaa pientä tauon poikasta... Ehkä tämän tauon aikana nuo asiat hautuvat ja jotain loksahtaa. Ainakin toivottavasti...