Tässä on viimeisen päivityksen jälkeen tapahtunut enemmän ja vähemmän mukavia asioita. Niitä en halua alkaa sen enmpää ruotimaan kuin todeta, että rakas isoäitimme, Mummimme, on siirtynyt ajassa tuonne toiselle puolelle. Vaikka se kuinka kipeältä tuntuukin ja suru on suunnaton, oli se mummille varmasti helpotus. Pitkään hän oli sänkypotilaana eikä päässyt itse liikkumaan eikä oikeastaan liikkumaan ollenkaan. Mummi laskettiin eilen haudan lepoon ja tilaisuus oli todella kaunis ja lämmin. Paikalla olivat vain kaikista lähimmät sukulaiset eikä mummi mitään suuria olisi varmasti halunnutkaan.
Murheellista mutta väistämätöntä...
Muuten tämä oma touhu jatkuu jokseenkin samaa rataa kuin ennenkin. Arkena yritetään töissä, keskiviikkoisin illalla treeneisssä jne....
Sallyn kanssa käytiin kisailemassa tuossa viikko takaperin Kirkkonummella, tuomarina Anne Viitanen ja Kari Jalonen. Todella mielenkiintoiset ja haastavat radat. Ei mitään ylitsepääsemättömiä kohtia, mutta aikamoista kieputusta ja vispaamista. Muuten radat meni ihan hyvin paitsi yksi puomin alastulokontakti meni läpi kun oma ohjaus oli huolimatona ja hätäistä. Samanlainen tilanne kuin helmikuun kisoissa. Haastava lähtö puomilta enkä itse siis liikkunut tarpeeksi pitkälle, joten Sally ampaisi komean loikan ja sinkosi väärälle esteelle siis putkeen hypyn sijaan. Tuloksista ei kovin paljon kerottavaa kolmen hyllyn osalta, mutta ihan mukavaa menoa ja vauhtia tosiaan näyttäisi tulleen operoinnin jälkeen hieman lisää. Se näkyy mm. lähdöissä kun Sally ei malta odottaa lupaa vaan ryökäle lähtee omia aikojaan. Onneksi sain sen osalta kasattua oman homman, vaikka olisi kyllä varmaan pitänyt kantaa tuo pieni valkoinen autoon siitä hyvästä.Viimeinen rata oli ihan mukava, mutta itsellä tuli totaalinen black out: unohdin siis radan. Sain kasattua ajatukset, mutta ohjausvirheestä sitten toiseksi viimeinen hyppy jäi suorittamatta ja tulokseksi hylly. Nuo kisat ei olosuhteiden osalta olleet ehkä ihan järkevään aikaan, mutta kun olin ilmoittautunut niin en sitten jättänyt väliin. Oma mieliala ei ehkä ollut kisatilanteeseen paras mahdollinen, mutta onpas tuollainenkin nyt tullut koettua.
Toivottavasti kevään myötä aurinko alkaa paistaa myös täällä sisällä päin....
25. maaliskuuta 2012
3. maaliskuuta 2012
Kevät tulee
Taas on vierähtänyt aikaa viimeisestä päivityksestä. Onkohan tämä mulle liikaa yrittää pitää blogia, kait olis tarkoitus jakaa kuulumisia hiukan tiuhempaan tahtiin kuin tänne tulee nyt kirjoiteltua. Kerran kuussa... no, joo...
Helmikuu vierähti, eipä siihen juurikaan mahtunut kuin töitä, parit treenit, Sallyn kisat Vantaalla, Sirun juoksu, kennelyskä Sallylla ja Serin pissa tulehdus... että näin.
Sallyn kanssa oltiin helmikuun alussa kisaamassa kolme starttia Ojangossa. Aivan mahtava vauhti tuolla koiralla kaikilla radoilla, mutta se ryökäle varasti kahdella ensimmäisellä radalla enkä ennättänyt korjata asiaa. Ensimmäisellä radalla toinen este oli rengas ja kun Sally ehti lähteä ennen lupaa, käännyin juuri samalla hetkellä katsomaan koiraa kun se ampaisi kohti rengasta ja sen ohi. No otettin rengas uudelleen ja siitä 5, mutta muuten rata oli vauhdikas ja sujuva. Toinen rata oli hyppyrata ja siinäkin Sally varasti lähdössä. Rata oli muuten taas vauhdikas, mutta omasta ohjausvirheestä Sally tuli loppu "suoralla" renkaan ohi. Tämä tietää lisää rengas treeniä että siitäkin saadaan varma tilanteessa kuin tilanteessa. Kolmas rata oli agirata ja se meni taas tosi vauhdikkaasti lukuunottamatta puomia. Ajattelin "fiksuna" että nyt varmistan alastulokontaktin, jotta ehdin ohjata Sallyn selkeästi renkaalle. Jäin puomilla Sallyn taakse ja sehän ei todellakaan hidastanut koiraa vaan Sally ampaisi kontaktin yli ja tuli mua vastaan ihmettelemään, että mihin mä oikein jäin.. Taas näitä mun neronleiomauksia! Mutta nyt opin, että tuon koiran kanssa on mentävä loppuun asti eikä hidastella sillä juuri silloin ne kontaktit ei todellakaan toimi. Olen kuitenkin niin iloinen, että vauhti on lisääntynyt ja kontakti treeni tuottanut tulosta. Laatikko hajoituksia on vaan jatkettava, jotta kontaktit jatkossakin toimivat myös kisoissa.
Sitten tuli tämä ystävämme kennelyskä kylään. Sally alkoi köhistä yhtenä keskiviikko aamuna oikein kunnolla, joten rauhassa otettiin oikeastaan viime viikkoon asti. Viikko sitten uskaltauduimme hallille treenaamaan ja viime keskiviikkona treeneihin. Nelisen viikkoa siinä meni koirien osalta rauhallisissa merkeissä.
Seri oli melkein kolme viikkoa vanhempieni seurana. Harmillinen vaiva kuitenkin iski papparaiseen kun pisuja alkoi lurahdella sisälle ukon innostuessa. Kävimme pari viikkoa sitten lääkärissä ja siellä todettiin Serillä virtsatieinfektio joten pitkä lääkekuuri jatkuu vielä lähes koko ensiviikon. Tiukassa pöpöt tuppaavat olemaan kun 20 pv pituinen kuuri on nyt viikkoa vaille päättynyt. Kyllä tuo lääkitys hiukan poikaa väsyttää, mutta muuten ihan pirteä ja iloinen ja innostuu jopa välillä riehumaan tyttöjen kanssa. Kyllä oli mukava kun Seri viikko sitten tuli kotiin ja koko lauma on taas kasassa. =)
Sirun kanssa oli treenitaukoa aika pitkään kun ensin oli juoksu ja sitten se kennelyskä. Viime viikolla olimme taas treeneissä ja kylläpä olikin mukavaa. Yllättävän sujuvasti treenit etenivät vaikka itsellä olikin hieman epäilevä olo. Paitsi, että mihikä se taito koiralta olisi kadonnut. Päin vastoin, taisi tuo tauko tehdä meille molemmille ihan hyvää. Pikkuisen oli haasteellista kepeillä kun päättyivät niin lähellä seinää, että Siru lopetti kepit useamman kerran kesken. Palkkamisen jälkeen kepit onnistui lopulta kokonaan. Irtoamisessa on kyllä myös paljon työstettävää. Siru reagoi niin voimakkaasti ohjaajan vartalon liikkeeseen, että tuli muutaman kerran esteen ohi kun itse piti liikkua aikaisessa vaiheessa sivusuunnassa jotta olisi ehtinyt ohjaamaan seuraavalle esteelle. Taas tuli paljon uusia treenattavia asioita esille joita tulee harjoitella sitten omalla treenivuorolla.
Tänään olikin sitten Sirun kisat Lohjalla. Tuomarina Ritva Herrala ja radat todella vauhdikkaita. Ensimmäisellä radalla mun huolimattomasta ohjauksesta (siis suoraan sanottuna kahdesta hutaisusta) johtuen Siru ei mennyt putkeen. Kepeilläkin oli hieman hankaluuksia, olisiko oma liike vetänyt Sirun pois tokavikasta välistä. Vauhtia oli kuitenkin ihan kivasti. Toisella radalla onnistuimme sitten todella hienosti. Nolla rata ja vauhti oli mukavan reipasta. Kepit onnistuivat oikein hyvin kun maltoin ohjata tarkasti loppuun asti.
Kepeille tarvitaan nyt siis myös lisää vahvistavaa treeniä jotta niistä saataisiin itsenäisemmät ja pikkuisen nopeammat. Nyt kesän SM-kilpailuihin osallistumisen oikeuttavat tulokset ovat kasassa, joten nähtäväksi jää olemmeko Sirun kanssa ensi kesänä Jyväskylässä haistelemassa kisatunnelmaa. ;-)
Helmikuu vierähti, eipä siihen juurikaan mahtunut kuin töitä, parit treenit, Sallyn kisat Vantaalla, Sirun juoksu, kennelyskä Sallylla ja Serin pissa tulehdus... että näin.
Sallyn kanssa oltiin helmikuun alussa kisaamassa kolme starttia Ojangossa. Aivan mahtava vauhti tuolla koiralla kaikilla radoilla, mutta se ryökäle varasti kahdella ensimmäisellä radalla enkä ennättänyt korjata asiaa. Ensimmäisellä radalla toinen este oli rengas ja kun Sally ehti lähteä ennen lupaa, käännyin juuri samalla hetkellä katsomaan koiraa kun se ampaisi kohti rengasta ja sen ohi. No otettin rengas uudelleen ja siitä 5, mutta muuten rata oli vauhdikas ja sujuva. Toinen rata oli hyppyrata ja siinäkin Sally varasti lähdössä. Rata oli muuten taas vauhdikas, mutta omasta ohjausvirheestä Sally tuli loppu "suoralla" renkaan ohi. Tämä tietää lisää rengas treeniä että siitäkin saadaan varma tilanteessa kuin tilanteessa. Kolmas rata oli agirata ja se meni taas tosi vauhdikkaasti lukuunottamatta puomia. Ajattelin "fiksuna" että nyt varmistan alastulokontaktin, jotta ehdin ohjata Sallyn selkeästi renkaalle. Jäin puomilla Sallyn taakse ja sehän ei todellakaan hidastanut koiraa vaan Sally ampaisi kontaktin yli ja tuli mua vastaan ihmettelemään, että mihin mä oikein jäin.. Taas näitä mun neronleiomauksia! Mutta nyt opin, että tuon koiran kanssa on mentävä loppuun asti eikä hidastella sillä juuri silloin ne kontaktit ei todellakaan toimi. Olen kuitenkin niin iloinen, että vauhti on lisääntynyt ja kontakti treeni tuottanut tulosta. Laatikko hajoituksia on vaan jatkettava, jotta kontaktit jatkossakin toimivat myös kisoissa.
Sitten tuli tämä ystävämme kennelyskä kylään. Sally alkoi köhistä yhtenä keskiviikko aamuna oikein kunnolla, joten rauhassa otettiin oikeastaan viime viikkoon asti. Viikko sitten uskaltauduimme hallille treenaamaan ja viime keskiviikkona treeneihin. Nelisen viikkoa siinä meni koirien osalta rauhallisissa merkeissä.
Seri oli melkein kolme viikkoa vanhempieni seurana. Harmillinen vaiva kuitenkin iski papparaiseen kun pisuja alkoi lurahdella sisälle ukon innostuessa. Kävimme pari viikkoa sitten lääkärissä ja siellä todettiin Serillä virtsatieinfektio joten pitkä lääkekuuri jatkuu vielä lähes koko ensiviikon. Tiukassa pöpöt tuppaavat olemaan kun 20 pv pituinen kuuri on nyt viikkoa vaille päättynyt. Kyllä tuo lääkitys hiukan poikaa väsyttää, mutta muuten ihan pirteä ja iloinen ja innostuu jopa välillä riehumaan tyttöjen kanssa. Kyllä oli mukava kun Seri viikko sitten tuli kotiin ja koko lauma on taas kasassa. =)
Sirun kanssa oli treenitaukoa aika pitkään kun ensin oli juoksu ja sitten se kennelyskä. Viime viikolla olimme taas treeneissä ja kylläpä olikin mukavaa. Yllättävän sujuvasti treenit etenivät vaikka itsellä olikin hieman epäilevä olo. Paitsi, että mihikä se taito koiralta olisi kadonnut. Päin vastoin, taisi tuo tauko tehdä meille molemmille ihan hyvää. Pikkuisen oli haasteellista kepeillä kun päättyivät niin lähellä seinää, että Siru lopetti kepit useamman kerran kesken. Palkkamisen jälkeen kepit onnistui lopulta kokonaan. Irtoamisessa on kyllä myös paljon työstettävää. Siru reagoi niin voimakkaasti ohjaajan vartalon liikkeeseen, että tuli muutaman kerran esteen ohi kun itse piti liikkua aikaisessa vaiheessa sivusuunnassa jotta olisi ehtinyt ohjaamaan seuraavalle esteelle. Taas tuli paljon uusia treenattavia asioita esille joita tulee harjoitella sitten omalla treenivuorolla.
Tänään olikin sitten Sirun kisat Lohjalla. Tuomarina Ritva Herrala ja radat todella vauhdikkaita. Ensimmäisellä radalla mun huolimattomasta ohjauksesta (siis suoraan sanottuna kahdesta hutaisusta) johtuen Siru ei mennyt putkeen. Kepeilläkin oli hieman hankaluuksia, olisiko oma liike vetänyt Sirun pois tokavikasta välistä. Vauhtia oli kuitenkin ihan kivasti. Toisella radalla onnistuimme sitten todella hienosti. Nolla rata ja vauhti oli mukavan reipasta. Kepit onnistuivat oikein hyvin kun maltoin ohjata tarkasti loppuun asti.
Kepeille tarvitaan nyt siis myös lisää vahvistavaa treeniä jotta niistä saataisiin itsenäisemmät ja pikkuisen nopeammat. Nyt kesän SM-kilpailuihin osallistumisen oikeuttavat tulokset ovat kasassa, joten nähtäväksi jää olemmeko Sirun kanssa ensi kesänä Jyväskylässä haistelemassa kisatunnelmaa. ;-)
 |
| Väsähtänyt kisakaveri |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)