Joulu on vietetty ja vuosikin tässä välissä vaihtunut. Mitään kummallista ei ole viimeisen päivityksen jälkeen tapahtunut. Voimia on kerätty tulevaan kevätjakson koitokseen ja jotenkin pitäisi nyt taas saada treenimahdollisuuksia Sirun kanssa. Nyt kun en ottanut tälle talvelle vakituista treenipaikkaa niin treenaaminen on jäänyt todella vähiin. Ei silti, että koira niitä asioita unohtaisi, enemmän se taitaa olla oman osaamisen ja varmuuden ylläpitämista ja kehittämistä. Toivottavasti helmi-maaliskuun aikana pääsisimme johonkin seuran treeniin turaamaan. Tammikuu, ainakin alku, menee työkiireiden vuoksi varmaan vauhdilla. Silloin ei paljon ehdi osallistumaan oikestaan mihinkään ylimääräiseen kun ei ole varmuutta työpäivien pituudesta. Koulukin alkaa tammikuun puolessa välissä, joten siinäkin riittää taas puuhaa. Onneksi pääsin ilmoittautumaan jumppaan, joka on kerran viikossa. Jotain säännöllistä liikuntaa sentään kun muuten tuntuu ettei oikein ehdi ja jaksa.
Käytiin kuitenkin Sirun kanssa kisaamassa Ojangossa 30.12. Vuoden viimeiset kisat ja sieltä ei mitään ihmeellistä tulosta saatu aikaiseksi: 2*5 ja hyl. Siru ei ole varmaan kertaakaan aikaisemmin tiputtanut rimaa kisoissa, mutta nyt sekin on sitten koettu. Ohjasin itse niin huonosti koiran hypylle ja käänsin aivan liian aikaisin ja voimakkaasti vartaloa, joten Siru hyppäsi hypyn tosi huonosti ja tuli suoraan riman päälle. Onneksi ei sattunut mitään. Toisen radan vitonen tuli kiellosta kun taas hätäilin, nyt vuorostaan takaakierrossa ja Siru ei mennytkään taakse vaan meinasi tulla takaisin hyppäämättä hyppyä. Hyppärillä tuli sitten hylly oman luovuttamisen ja huiskimisen ansiosta. Mutta kivaa kuitenkin oli ja kokeillaan ensiviikonloppuna uudelleen.
Sallyn kanssa taidamme nyt pikku hiljaa lopetella aktiivista kisaamista. Olen tämän asian kanssa painiskellut jo pidempään ja vaikka se tuntuu itselle todella haikealta päätökseltä niin varmaan parempi näin. Ikääkin alkaa jo olemaan sen verran ettei aktiivista kisa-aikaa kuitenkaan olisi enää kuin ensi kesä. Sitten Sallylle tulee jo 10 vuotta plakkariin, joten pikkuhilja on varmaan aika luovuttaa. Nyt tammikuun aikana käymme rokotuksella ja sydänäänet kuunnellaan uudelleen. Toivottavasti mitään muutoksia sivuäänen osalta ei ole ilmaantunut ja voimme kuitenkin jatkaa agilitya omaksi huviksi ja käydä vaikkapa epiksissä kisailemassa. Kyllä varmaan virallisiakin kisoja tulee jokunen käytyä, mutta ei mitenkään aktiivisesti. Keskityn nyt Sirun kanssa tekemiseen siltä osin kuin se koulun ohella on mahdollista. Yritän ensivuodeksi saada kuitenkin talvitreenipaikan, jossa päästäisi sitten treenaamaan paremmin kuin tänä talvena. Katsotaan nyt mihin rahkeet tämän talven jälkeen riittävät.
Seri on onneksi terve papparainen. Hieman tuntuu olevan hajamielisyyttä ilmassa ja pidempiä mietintätaukojakin imaantuu aika ajoin, mutta muuten papparainen on todella pirteä ja iloinen. Seri kulkee meidän mukana seuraherran ominaisuudessa kisareissuilla ja treeneissä kun en raaski sitä jättää yksin kotiinkaan. Ehkä sen toisinaan voisi olla mukavampaa loikoilla vain kotona, mutta jotenkin tuntuu pahalta jättää se yksin pidemmäksi aikaa. No, se taitaa ola enemmän omassa päässä kuin koiran mielessä.
Hyvää alkanutta vuotta ja kevään odotusta!
Sieltä se kesäkin pikuhiljaa lähenee... =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti