Ajoitus ja suunta kuntoon..

Viime keskiviikkona näki treeneissä taas kerran oman ajoituksen ja liikkeen suunnan tärkeyden. Hypylle ohjauksen jälkeen olisi pitänyt saada koira irtoamaan sivusuunnassa pituudelle, jotta olisi ehtinyt seuraavan esteen taakse (muuri), joka oli heman pituudesta viistosti oikealla. kun ohjasin Sirua pituudelle käänsin oman kropan aivan liian aikaisin seuraavalle esteelle, joten koira tuli kauniisti ohi muurin ohjauksen perässä. Siru palkattiin sitten useamman kerran pituudelle ja itse liikuin sivusuunnassa poispäin pituudesta ja yritin silti pitää ohjauksen päällä pituudelle. Monen suoraan sanottuna surkean yrityksen jälkeen päädyimme viimeisellä kerralla tekemään muuria ennen valssin. Kolme oikea suuntaista valssia peräkkäin tuottaa kyllä suuria vaikeuksia. Oman liikkeeen suunnan hahmottaminen vauhdissa koiran kanssa on mulle todella vaikeaa. Kun ensimmäisen saa onnistumaan niin toinen menee jo hieman väärään suuntaan ja kolmas onkin sitten täysin hakoteillä. Pitäisi varmaan palata aivan perusjuttuihin/tekniikoihin, jotta niitä pystyisi yhdistämään sujuvasti. Tunnustan että perusohjauskin on nyt jokseenkin hakoteillä! Plääh!! Hyvät treenit kuitenkin ja paljon oli myös onnistuneita kohtia, mutta nyt pitää kyllä miettiä uudelleen näitä kuvioita ja omaa treenausta.

Jumppaamisessa olemme päässeet tahtiin joka kolmas/ toinen päivä. Tällä vissiin mennään ja parempi ehkä niin. Jumpataan kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti. Sallyn ja Serin kanssa ollaan myös yritetty pysyä jonkinlaisessa jumppa tahdissa. Se on varmaan sitä kerran pari viikossa ainakin papparaisen kanssa. Saapahan ukkeli jotain aktiviteettia iltaisin kun ollan kotosalla.

Sunnuntaina oltiin Jaakko Suoknuutin koulutuksessa Turussa. Mielenkiintoinen koulutus! Tuli paljon uusia näkökulmia ja pohdittavia asioita. Niistä kun saisi napsittua ne itselle parhaat palat ja yhdistettyä ne omaan ohjaamiseen. Ja taas tuli mainintaa mun varmistelusta ja liikkumisesta. Liikaa odottelua ohjaamisessa ja ensisijaisesti luottamuksen puute siihen, että Siru osaa. Kyllähän mä tiedän että tuo pieni koira (hiirtä hieman suurempi parson niinkuin Jaakko kommentoi ;-)) on taitava, mutta eihän se rassukka voi tietää mitä mä siltä haluan jos ohjaus ei ole selkeä ja ajoissa. Mukava joskin hieman vilpoisa päivä mukavien seurakavereiden seurassa. Kiitokset kaikille ja etenkin koulutuksen järkänneille! =D
Keskiviikkona onkin sitten viimeiset treenit muutamaan viikkoon. Tosrstaina kuulee mikä tuossa polvessa on vialla ja kuinka pitäkään kuntoutuminen vie aikaa.

Viime viikko menikin flunssasta toipuessa. Harkat jäivät keskiviikkona väliin ja toisaalta ihan hyvä, sillä Siru oireili vatsansa kanssa. Olihan viikonloppuna kisat tulossa ja sekä minun että Sirun piti olla kunnossa. Kaikilla kiertänyt mahavaiva oli kuitenkin iskenyt myös tuohon pikkuiseen luikkuun. Olin vähän huolissani kun kaikki mitä meni sisälle tuli vauhdilla myös ulos, mutta Siru kuitenkin söi ja oli muutenkin pirteä. Onneksi nämä eivät ole kovin pitkäkestoisia juttuja. Tosin tuo laiheliini ei kovin rajua mahatautia tarvitsekaan kun on jo kuivunut huonoon kuntoon. Nyt ei kuitenkaan tarvittu lääkärin apua vaan selvisimme kotosalla kera hyvien neuvojen.

Lauantaina oli tosiaan kisat tässä Kirkkonummella. Kaksi agility rataa+hyppyrata tuottivat tällä kertaa tulokseksi kolme hyllyä. Kaksi ensimmäistä rataa olivat muuten todella hyviä ja suhteellisen nopeitakin mutta yksi pieni herpaantuminen ohjauksessa sai Sirun hakeutumaan väärälle esteelle. Ensimmäisellä radalla Siru jäi sekunniksi selkäni taakse ja sujahti putken sijaan A:lle. Toisella radalla oli kaksi u-putkea vierekkäin ja koira olisi pitänyt ohjata putkesta putkeen ja taas oli varmaan oma rintamasuunta hetkeksi viereiselle hypylle ja niinhän Siru kävi sen hyppäämässä. En ollut radan katselussa edes ajatellut, että Siru voisi hakeutua kyseiselle hypylle, mutta niin siinä vain kävi. Viimeinen rata olikin sitten jotain aivan muuta kuin kaksi ensimmäistä. Siru tuli putkesta niin vauhdikkaasti etten saanut tehtyä hypyille välistävetoa ja siihen levisi koko paketti. Hyppyjen ohituksia ja huonoa ohjausta, mutta mentiin kuitenkin loppuun asti. Mukavia ratoja Saviojan Anne oli suunnitellut ja pikkuisen harmittaa kun tulos oli mitä oli. Kahteen ensimmäiseen rataan ja niiden vauhtiin olen kuitenkin todella tyytyväinen. Hieno pieni koira koira!

Sally on toipunut steriloinnista todella hyvin. Ei todellakaan voisi uskoa, että operaatiosta on kulunut vain kaksi ja puoli viikkoa. Sally tekee innoissaan laatikolla kontakti treeniä. Nyt pitää keskityä siihen että Sally pysyy laatikolla oikeaan suuntaan eikä käänny minuun päin. Lauantai-iltana olimme hallilla treenaamassa ja Sally sai tehdä siellä laatikko treeniä ja putkeen irtoamista. Hieman ehkä liikaa vauhtia, mutta ainakin intoa tuosta pienestä koirasta löytyy vaikka muille jakaa. Nyt kun vain saisimme nuo kontaktit pelittämään tässä talven aikana niin odotan kyllä todella paljon että päästään kokeilemana kisaamista Sallynkin kanssa. On niin kovin turhauttavaa jos kontakteja ei saa enää millään lailla toimimaan sillä tuo koira on muuten aivan loistava.
Sirun kanssa keskityimme vain kevyeen treeniin. Teimme muutaman irtoamis harjoituksen ja lähetyksen putkeen. Oli oikein mukava treeni ja kun saimme vielä apua palkkaamiseen niin harjoitus oli juuri sitä mitä tarvitsimme. Kiitokset treenikavereille! =)

Olemme myös yrittäneet pitää kiinni jumppa ohjeesta eli jumppailla koirien kanssa joka toinen päivä. Ihan joka kerta ei ole onnistunut mutta parempi tehdä välillä vaikka joka kolmas päivä kuin ei ollenkaan. Serikin on päässyt jumppaamaan ja kyllä nuo takapään hahmottamis harjoitukset ovat papparaiselle hieman haasteellisia. Vaikuttaa siltä että takajalkojen lihakset eivät ole kovin hyvässä kunnossa eikä tasapainokaan ole kovin hyvä. Ristikkäisten tassujen nostossa Serillä on ollut hieman vaikeuksia pysyä tasapainossa ja myös takapää tuntuu hieman heikolta. Toistoja tehdään huomattavasti vähemmän kuin Sirun ja Sallyn kanssa ja toivonkin että jumppaamiset hieman auttaisivat asiaa.  Jatketaan siis pappajumppaa.

Odotan huomisia treenejä, mukavaa taas päästä hallille Sirun kanssa. Ensiviikolla onkin sitten viimeinen treeni muutamaan viikkoon sillä minulla on polven tähystys ensi viikon torstaina ja sitten selviää mikä siellä on vihoitellut ja oireillut. Ortopedin tutkimuksen perusteella olisi kierukassa ja rustopinnoissa jotain häikkää mutta katsotaan sitten kun operaatio on ohi. Tämän hetkisen tiedon pohjalta agilityn treenamisen voisi aloittaa kivun sallimissa rajoissa neljän viikon kuluttua operaatiosta, mutta katsotaan nyt sitten mitä tapahtuu. Pikkuisen jo jännittää!

Tikittävät ässät

Ihanaa olla taas ihmisten ilmoilla!  Viime perjantaina alkanut kamala kuumetauti alkaa viimein olla voitettu! Palelin perjantaina töissä lähes koko päivän ja illalla nousikin sitten korkea kuume. Viikonloppu meni peiton alla kuumeen ja kurkkukivun kourissa eikä koiratkan ole päässeet kunnon lenkille kolmeen päivään. Vain pissalenkit tuossa lähimetsässä ja siinä se. Eilisen päivän olin vielä kotona kun sunnuntai-iltana oli vielä kuumetta ja eilen aamulla lämpöä ja niin kamala kolotus kaikissa lihaksissa ja nivelissä, että sekin päivä meni torkkuessa. Sunnuntaina päivällä kyllä ajattelin, että mikä ihmeen pöpö nyt on iskenyt kun ei meinaa hellittää millään ja vasta kuukausi sitten olin edellisen kerran flunssan kourissa. Ei aikaisemmin kyllä näin herkästi ole meillä tällaisia tauteja pyörinyt.
Tänään olen siis ollut töissä vaikkei olo ihan täysin normaali ehkä ollutkaan, mutta hyvin jaksoi kun sai nukuttua kunnon yöunet. Niin ja onhan tuossa tullut pötköteltyä varmaan 48 tuntia... Mukavaa kun pääsee muuallekin kun tuohon metsään ja vaakatasoon..

Koiraparat ovat kyllä olleet helisemässä. Joka kerta kun olen pikkuisen päätä nostanut sängyn pohjalta tai noussut keittämään teetä on sängyn vierestä alkanut kuulua sellaista tihenevää tipsutusta. Kolme valkoista on seurannut tarkasti kaikkea mitä olen tehnyt. Ja joka kerta hännät on vispanneet vinhaa vauhtia ja kaikki ovat näyttäneet juuri siltä, että kohta jotain poksahtaa jos mitään ei tapahdu. Etutassut ovat rummuttaneet lattiaa huimalla nopeudella kun eivät ole karvoissaan meinanneet pysyä. Tai sitten ne ovat ajatelleet, että nyt alkaa tapahtua ja niiden kärsivällisyys kello on alkanut tikittää hurjaa vauhtia. Luulin jo muutaman kerran kuuleeeni sen raksutuksen..  Mutta kaikkien pettymukseksi olen vain jaksanut raahautua takaisin sänkyyn.

Tänään kun tulin töistä niin lähdimme hiukan pidemmälle lenkille. Kaikki kolme vetivät hurjaa vauhtia eteenpäin ja kierrettyämme sopivan lenkin matkalla kotia kohti yrittivät kaikki kääntyä toiseen suuntaan useampaankin kertaan. Kuvittelenko vaan vai olivatko nuo yhdessä sopineet ettei nyt ihan heti kotiin mennäkään kun kerran ulos on päästy.
Olemme tänään myös jumppailleet Sirun kanssa fyssarin antamien ohjeiden mukaan. Muutaman päivän olemme aloituksesta myöhässä, mutta nyt jumppaa tehdään ohjeiden mukaan joka toinen päivä. Katsotaan sitten joulukuun alussa miten tuo jumppaaminen on auttanut ja tuleeko mahdollisia muutoksia ohjeisiin sitten seuraavalla kerralla. Jumppasimme myös papparaisen kanssa. Ristikkäisten jalkojen nostelu tuotti tasapainon puolesta hieman ongelmia. Olisikohan takajalkojen lihaksissa hieman puutteita tai sitten vaan tasapaino ei ole enää ihan yhtä hyvä kuin nuorella iällä..

Huoltoa ja aksaa

Maanantaina kävimme Sirun kanssa fyssalla pienen (tai oikeasti hieman pidemmän) tauon jälkeen. Hieman jännitti millaisessa kunnossa tuo pieni koira on kun koko kesä ja syksy on treenattu säännöllisesti ohjatuissa koulutuksissa ja omatoimitreeneissä. Iloiseksi yllätykseksi lihasjumeja tai muuta suurempaa ei löytynyt. Ihmettelin kovin kun Siru oli tosi levoton ja touhotti huoneessa joten niin jännittävää taas käynti oli että kesken kaiken piti päästä ulos asioille. Sen jälkeen helpotti ja koiran hoitaminen/jumppa saatiin tehtyä. Nyt mennään kyllä hieman lyhyemmällä välillä ja varasinkin ajan parin kuukauden päähän. Sitten nähdään kuinka kylmät kelit vaikuttavat taas tuohon koiraan..

Tiistai otettiin ihan rauhallisesti, mutta keskiviikkona oltiinkin jo Sirun kanssa treenaamassa. Taas oli radassa haastetta ja yllättäen putki-puomi erottelu olikin vaikeaa. Olin kuvitellut, että Siru osaa tuon asian, mutta toisin kävi. Kauniisti sulahti koira puomin sijasta putkeen, eikä vain yhtä tai kahta kertaa.. Niinu tuli sitten kerraksi seisomaan putken suulle kun ohjasin Sirun puomille. Toisella kerralla Niinu seisoi putken vieressä ja Siru meni kauniisti puomille. Kolmannella kerralla putken lähellä ei ollut ketään ja Siru meni suoraan puomille. =) Kepeille oli jokseenkin haastava kulma ja sekin onnistui kun otin Sirun vastaan ensimmäisestä välistä enkä yrittänyt oikaista koiran linjaa ennen keppejä. Keppien itsenäistä suoritusta pitää nyt harjoitella ja vahvistaa. Siru ei malta tehdä keppejä loppuun asti jos lähden liikkumaan/irtoamaan sivusuunnassa kesken keppejä. Jälleen siis yksi harjoiteltava asia lisää.. Takaakierrot onnistuivat kuitenkin mukavasti. =)

Sally on toipunut operaatioastaan todella hyvin. Yhtään ei huomaa, että tuolle koiralle olisi tehty viime perjantaina leikkaus. Haavakin on parantunut todella hyvin. Harmillisesti tuli vaan tuollaiset kurjat kurakelit niin haavaa täytyy suihkutella huolellisesti joka lenkin jälkeen. Toisaalta ihan hyvä juttu, pysyypä haava ainakin puhtaana. Intoa ja vauhtia tuntuisi Sallysta taas löytyvän ja saa kyllä toppuutella ettei vauhti ylly liian hurjaksi, sillä silloin mennään sohvan kautta makuuhuoneeseen sängylle ja takaisin olohuoneeseen sohvalle. Vauhdikkaat sohvalle hyppelyt ovat vielä kiellettyjä, että haavat pääsevät kunnolla paranemisen alkuun. Kunhan nuo tikit poistetaan viikon kuluttua niin sitten voi hieman jo kaasutellakin, mutta silti pitäisi yrittää vielä pikkuisen jarrutella jonkin aikaa.

Seri on välillä jotenkin super pirteä. :-o Papparanen saa kunnon hepuleita ja saattaa olla useammankin päivän sellainen hassu hepuli heppu, mutta sitten iskee taas "pappa" vaihde päälle. Silloin ei paljon muuta tehdä kuin käydään ulkona ja pötkötellään ketarat oikosellaan ja vaaditaan masu rapsutuksia. Ruoka maistuu ja vatsakin toimii ja muutenkin Seri on ihan pirteä eli terveyden puolesta pitäisi kaikki olla kyllä kunnossa. Mutta miten tuon pienen koiraherran aivoituksia voisikaan tietää..  =D

Treeniä ja lepoa

Taas on vierähtänyt aikaa päivityksestä. En siis millään saa konetta auki iltaisin että saisin kirjoiteltua tänne.

Talvitreenitkin ovat tässä välissä jo alkaneet. Kaksi kertaa on käyty Niinun vetämässä koulutuksessa ja niistä on tullut taas paljon harjoiteltavaa, suurimpana varmaan Sirun irtoaminen. Miksi olenkaan palkannut lelulla kädestä koiraa joka on muutenkin kiinni ohjaajassa!!? Haltuunotoissa ei siis ole ongelmaa vaan siinä, että saisin koiran lähetettyä kauempaa esteelle esim. takaakierrossa yms.. Tämä tuli esiin erityisestä paikassa, jossa oma liike lähtee toiseen suuntaan ja koiran pitäisi silti edetä itsenäisesti eteenpäin esteelle. Tässä taas lisää asioista omatoimitreenaukseen talven ajaksi. Mitenkähän ehdimme kaikkea niitä asioita treenata hyvin mitä on nyt tullut erilaisissa tilanteissa esiin...!!? No, mutta pitää vaan yrittää saada kaikki irti tästä syksystä ja hyvistä keleistä ennen lumen tuloa. Tuonne pihalle vaan treenaamaan purkkien ja harjanvarsien kanssa.

Olimme Sirun kanssa kisailemassa Tsaun kisoissa Liedossa sunnuntaina 2.10. Tuomarina toimi Johanna Wütrich.  En ollut aikaisemmin käynyt Tsaun hallissa ja ihan mukava ja hyvä kivituhkapohjainen halli. Pohja oli juuri sopivan pehmeä, ja pitoa löytyi mukavasti. Ensimmäisellä radalla meno oli hieman kankeaa ja varmistelevaa niinkuin meidän meno taitaa normaalistikin olla. Huonot ohjausvalinnat hidastivat kyllä menoa! Se on kumma juttu etten saa pidettyä omaa ohjausta kasassa ja ohjauskuviot ovat mitä kummallisempia sitten kisaradalla verrattuna radankatseluun. Pitäisi vaan tehdä juuri niin kuin on radankatselussa suunnitellut eikä muuttaa suunniteltuja kuvioita. Tuloksena ekalta radalta kuitenkin nolla. Toisella radalla hätäilin kepeille viennissä, joka oli kuitenkin suhteellisen suora ja helppo. Olisi pitänyt vaan malttaa odottaa ja lähettää Siru kepeille, mutta hosuin jälleen ja ryntäsin ensimmäisen kepin kohdalle ja Siruhan tuli sitten ekan kepin ohi. Muuten meno oli paljon reippaampaa kuin ekalla radalla. Tuloksena toiselta radalta siis 5. Mukavat radat ja hyvällä fiiliksellä oltiin liikenteessä ja paljon hyvää löytyi tuosta toisesta radasta. Siinä omat ohjaus suunnitelmatkin pitivät loppuun asti.

Sallyn viimeiset ulkotreenitkin olivat tuossa toissa viikolla. Lujaa mentiin ja itse sai pistää tassua toisen eteen. Harjoitteet eivät olleet pitkiä, mutta vauhdikkaita suoria, koiran irtoamista jä lähetystä oli radoilla paljon. Mulle oli tosi hankalaa tehdä kovassa vauhdissa kolmen hypyn sarjaan välistävedot ja toisella radalla takaakierrot. Välistävedoissa olin auttamatta myöhässä ainaisen varmistelun takia. Mistähän löytyisi joku joka kitkisi varmistelun pois ja asentaisi tilalle luottamuksen siihen, että koira osaa. Toki tiedän kyllä, että Sally tulee ja on hyvin ohjautuva, silti varmistelen ja siten olen kokoajan myöhässä... ggrr!!  Mutta loistava ulkokausi ja nyt Sallyn kanssa talvitreenia omatoimisesti.

Sally on nyt tauolla tai paremminkin sairaslomalla. Sally steriloitiin perjantaina voimakkaiden ja joka kerta pidentyneiden valeraskausoireiden vuoksi. Leikkaus onnistui hyvin ja kävin hakemassa Sallyn muutaman tunnin kuluttua kotiin. Laitamyötäisessä tuo pikkuinen hoippui luokseni kun sanoin Sallyn nimen ja meni suoraan omaan boksiin odottamaan kotiin pääsyä. Perjantai-illan Sally nukkui rauhallisesti ja yökin meni tosi hyvin. Sally ei vinkunut tm. koko yönä ja aamulla kävi ensimmäisenä tuossa pihalla pisulla. Eilinen päivä meni vielä todella rauhallisissa merkeissä ja kävimmekin Sirun kanssa illalla treenaamassa hallilla kun äitini tuli käymään ja lupasi olla Sallyn ja Serin kaverina treenien ajan. Tänään Sally on sitten pyrkinyt jo sohvalle, mutta rauhallisesti ilman riehumisia tai hyppelyitä pitäisi ottaa tikkien poistoon asti eli pari viikkoa. Toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja haavakin on tosi siisti. Kiitokset leikannelle eläinlääkärille! =)
Rauhallisesti mennään..