En muistanutkaan tätä eilen kirjoittaa. Tapahtui meille, tai oikeastaan minulle, lauantaina pieni hermoja kutkuttava tilanne. Sirulla oli siis fyssari klo 15.30 ja siirtelin siinä ennen lähtöä vielä pihalla ruukkuja uuteen järjestykseen. Lähtiessä annoin Serille ja Sallylle namit ja jäivät niitä nakertamaan nätisti portin taakse olkkariin.Oltiin matkassa kokonaisuudessaan hieman yli kaksi ja puoli tuntia kun kävin vielä kaupan kautta kotimatkalla.
Avasin oven ja ihmettelin kun vain Seri oli portilla vastassa. Mielessä käväisi heti, että nyt on Sallylle sattunut jotain tai on hätä yllättänyt ja tyttö on tarpeilaan pöydän alla. Se taas olisi sitten merkki siitä, että jotain on pahasti vialla. Ei aikuiset koirat muuten enää sisälle tarpeitaan tekisi. Ei näkynyt Sallya, ei keittiössä eikä sohvan takana. Ihmetys oli suuri kun olin ihan varma, että molemmat olivat jääneet siihen portin taakse. Hätä alkoi pikkuhiljaa kasvaa ja etsin koko asunnon läpi kotaisin ja alkoi jo usko omaan muistiinkin mennä. Yht'äkkiä tajusin, että pihan ovi oli auki! Ei muuta kuin pihalle katsomaan, mutta ei näkynyt Sallya sielläkään. Kävin katsastamassa naapureiden pihan ja hätä oli jo niin suuri että itku pääsi. Mihin tuo koira on voinut kadota. Paniikissa kävin laittamassa Serin ja Sirun häkkiin, että edes ne pysyisivät taatusti kotona ja menin tarkistamaan vielä pihaa ja ajattelin, että ei Sally ole voinut 90 cm aidan yli hypätä alamäkeen tuija-aidan sekaan. Hetken etsittyäni löysin aidasta, ruusupensaan takaa, paikan jossa oli Parsonion mentävä kolo. Sieltä Sally oli päässyt aidan läpi, mutta minkähän perässä se on lähtenyt. Nyt oli hätä jo tosi suuri ja olin juuri soittamassa apua etsintään kun jokin vielä kehoitti tarkistamaan uudelleen naapurin pihan ja sieltä jostain tuo pieni valkoinen, tai entinen valkoinen, koira hiipi aidan viereen. Miten suuri olikaan helpotus ja kyyneleet valuen nostin Sallyn takaisin kotipihaan. Olen nyt kahden päivän ajan miettinyt ja soimannnut itseäni, että miten olen voinut olla niin huolimaton, että olen jättänyt oven auki lähtiessäni itse pois. Pihan oven lukon on täytynyt olla jotenkin jumissa eikä ole loksahtanut lukkoon asti ja kun sitten olen ulko-oven sulkenut niin tuo takaovi on auennut. En olisi ikinä antanut itselleni anteeksi jos tuolle pienelle koiralle olisi tapahtunut jotain. Missä ja kuinka kauan Sally onkaan seikkaillut. Varmaan on tytöllä ollut jännä reissu toisin kuin minulla sillä aikaa. Onhan tuo koira voinut olla ne koko kaksi ja puoli tuntia omilla teillään. Mutta Onneksi seikkailu loppui hyvin. Nyt meinaan laittaa itselleni kunno muistutuksen, että ovet on tarkistettava aina lähtiessä, että ovat varmasti lukossa.
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt on taas kotona kolme valkoista koiraa! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti