Sallyn treenit ja sunnuntain kisailuja

Viime torstaina Sallyn treeneissä oli superpitkä rata, josta teimme kukin itse valitsemamme pätkät. Sallyn kanssa tehtiin puomi pariin kertaan ja palkkasin kontaktille. Otin sitten Sallyn puomin päähän kontaktille ja tein kohdan, jossa oli neljä hyppyä, putki ja hyppy. Ensimmäinen hyppy puomin jälkeen tehtiin takaa kierrolla. Toisen ja kolmannen hypyn väliin tein persjätön ensimmäisen kummallisen vääntöyrityksen jälkeen ja kolmannen ja neljännen hypyn väliin tein valssin. Putken jälkeinen hyppy oli takaakierrolla ja ensimmäisellä yrityksellä Sally jäi kokonaan mun selän taakse ja hyppäsi hypyn suoraan. Koira siis hukkui ja tarjosi helpoimman vaihtoehdon. Fiksu koira! =) Jostain syystä tuo persjättö ja valssi peräkkäin tuottaa mulle suuria ongelmia. Jään persjätössä odottamaan koiraa aivan liian pitkäksi aikaa vaikka valssia pitäisi alkaa heti tekemään. Mulla valssi valui aika pitkälle, mutta sain kuitenkin Sallyn ohjattua hyvin hypyn kautta putkeen ja ehdin putken jälkeen vielä hyvin takaakiertoon mukaan. Siinä pitäisi muistaa ohjata koiraa...
Kokeilimme myös hankalaa keppi kulmaa ja keppien jälkeen koiran viemistä putkeen. Keppikulma oli vajaa 90 astetta ja siinä en aluksi malttanut mennä tarpeeksi pitkälle vaan käännyin etenemään keppejä liian aikaisin, jolloin Sallykin kääntyi toiseen väliin. Mun pitää vaan malttaa liikkua tarpeeksi pitkälle, jotta saan koiran käännettyä kepeille. Keppien jälkeen ohjaus jatkui keppien toisella puolella olevaan putkeen. Koira piti ottaa viimeisestä keppivälistä mukaan. Tämä oli mulle aivan super haastavaa. Lähdin lähes joka kerta liian aikaisin liikkeelle, jolloin Sally jätti viimeisen kepin kiertämättä. Ajoitus on siis tärkeä. En tiedä miten se on niin vaikeaa kun näytti muilta sujuvan niin helposti. Mutta lisää harjoitusta ja kohta se meiltäkin sujuu. 

Lauantai-iltana olikin sitten luvassa kokkailua. Olin luvannut valmistaa sunnuntain kisoissa työskenteleville seurakavereile sapuskaa. Niinpä uunissa paistui noin viisi kiloa kinkkukiusausta. Sen tekeminen on sinänsä helppoa kun kaikki ainekset sotketaan keskenään, laitetaan vuokaan ja uuniin. Mutta suuremman satsin tekemisessä kuluu silti aikaa. Uuniin ei mahtunut kuin kaksi vuokaa kerrallaan. Olisin toki voinut laittaa kaksi vuokaa uunipellille jolloin unissa olisi ollut neljä vuokaa, mutta pellillä olevat vuoat eivät olisi välttämättä kypsynyt tasaisesti. Uuni oli siis päällä useamman tunnin ja kämppä kohtalaisen lämmin. Mutta ruoka riitti ja oli ilmeisesti ihan maistuvaakin.
Sunnuntaina olimmekin sitten Sirun kanssa kisaamassa kaikissa kolmessa startissa. Tuloksena kaksi hyllyä ja kolmannelta radalta 5 kepeiltä ja roimasti yliaikaa. Ensimmäinen rata onnistui muuten todella mallikkaasti ja vauhdilla mutta ohjasin sirun hypyltä renkaalle huonosti. Linja hypyltä renkaalle ei ollut aivan suora, sillä hypylle tultiin viistosti ja parempi olisi ollut valssata hypyn ja renkaan väliin, jolloin olisin saanut suoristettua hieman koiran linjaa. Siru ei vielä ole ihan varma tuollaisissa vinoissa lähestymisissä renkaalle. Eli rengas tultiin kehikon ja renkaan välistä ja kun otin uudelleen niin Siru ampaisi putken kautta joten siitä hyl. Muuten rata onnistui kivasti ja alla näkyykin hienot kontaktit ja lopun vauhdikas suorasta putkesta tulo kepeille.

Toinen rata olikin se pohjanoteeraus ja lähdimme heti kepeiltä pois. Oma fiilinki oli sellainen ettei paljoa kannattanut jatkaa.
Kolmas rata olikin jo haastavampi kuin kaksi ensimmäistä. Tarkkoja ohjauksia, joissa pidin Sirua aivan liian tiukasti ja pitkään hallussa, jolloin aikaa kului aivan luvattoman paljoa. Nyt olin kuitenkin päättänyt, että rata mennään loppuun ja matkassa oli ihan lievästi sanottuna varmistelua roppa kaupalla. Lopun kepeille viennin onnistuin itse jälleen sähläämään. Tarkoitukseni oli törkätä Siru kepeille, mutta olin metrin verran liian edessä joten Siru hilpaisi toiseen väliin. Korjasin kepit ja ne menivätkin loppuun asti oikein mallikkaasti. Aikaa tuossa varmistelussa ja keppihärdellissä kuluikin sitten niin paljon, että ihanneajasta jäimme yli kuusi sekuntia. Mutta Siru on hyvin kuulolla ja ensimmäisellä radalla oli vauhtiakin. Kyllä saisi olla todella tyytyväinen, mutta oma asenne hieman harmittaa. Ei ollut itsellä paras päivä kisata. Mutta ensi kerralla sitten paremmalla fiiliksellä.

Harmittaa myös sen puolesta kun Sirun kasvattajakin oli katsomassa meidän kisoja ensimmäistä kertaa. Ja sitten oma fiilinki oli mitä oli... Tylsää! Mutta alla pari kasvattaja Minnan napsimaa kuvaa viimeiseltä radalta.