Eilen oli viimeiset Mian ohjaamat treenit. Mukavaa on ollut ja niin paljon neuvoja ja apuja olemme Mialta saaneet ettei paremmin asiat voisi olla. Harmi vaan, että yhteiset treenit tosiaan päättyivät, mutta näiden oppien saattelemana ja niitä hyödyntäen meidän on hyvä jatkaa toisen kouluttajamme Pian ohjauksessa ja itsekseen treenaillessa. Itselle on jäänyt mieleen ne pienet mutta niin tärkeät harjoitteet kuin its your choise- Sirun viretilan hallintaan, kontaktien vahvistamisharjoitukset ja etenkin se palkkaaminen. Miten se onkaan niin haastavaa!?! Ne tuntuivat aluksi toisinaan mahdottomilta ja toiset olivat minulle aivan uusia juttuja, mutta askel askeleelta on edetty ja hyvin edistytty. Sirun kanssa on opeteltu ja edetty agilityssa aivan erilaisilla metodeilla kuin aikoinaan Sallyn kanssa aloitimme. Nyt huomaa, että kun on hyvät kouluttajat, joiden avulla koiran ja itsensä opettaminen on järjestelmällistä alusta alkaen niin tuloksiakin saadaan aikaan. Ei silti, meillä kaikki oman seuran kouluttajat ovat loistavia ja heidän avullaan on kyllä Sallynkin kanssa saatu korjattua ja opeteltua paljon asioita. Ja mikä tärkeintä olen itse oppinut niin paljon tämän vuoden aikana! =D
Jotenkin vaan harmittaa ja välillä käy ihan sääliksi tuo Sally kun ei sille ole opetettu (kun en ole osannut enkä ymmärtänyt) esimerkiksi kontakteja ollenkaan. Nyt on todella haastavaa vuosien hyppimisen ja pomppimisen jälkeen yrittää saada tuo pieni valkoinen ymmärtämään mitä siellä kontaktilla pitäisi oikeasti tehdä. Tai kyllä Sallylla jonkinlainen haju asiasta on kun treeneissä pääsääntöisesti kaikki menee oikein ja koira hakeutuukin kontaktille, mutta kisoissa reppanalla ei ole mitään kykyä toimia niinkuin harjoituksissa. No nyt Sallyn kanssa ollaan määritelemättömän mittaisella tauolla ja katsotaan mitä tehotreenillä saadaan aikaan..
Mutta siis palatakseni eilisiin treeneihin. Mia rakensi radan, josta tehtiin pari-kolme pätkää. Sirun kontaktit toimivat siis loistavasti. Puomin kontakti on selkeästi varmempi kuin A:lla, sillä A:n suoritus on hitaampi ja oma ohjaaminen/liikkuminen myös hieman epävarmaa. Tuota on vahvistettava ihan perussuorituksesta lähtien. Kontakteilla aloitamme myös viretilan nostattamisen. Eli apuohjaaja heiluttelee lelua silloin kun Siru on tulossa kontaktille ja koiran olisi kestettävä häiriö ja suoritettava kontakti oikein. Välillä otetaan normaali suoritus ilman häiriötä ja vahvistetaan edelleen paikkaa ja vapautusta. Nyt pitää harjoitella myös niitä liikkumisia kontaktin jälkeen. Eli koiran on pysyttävä kontaktilla vaikka itse valssaan, kiihdytän vauhtia, teen persjätön, leikkaan koiran edestä ym. Mian kanssa kokeilimme tuota leluhäiriötä puomilla ja ensimmäinen kerta oli hieman liikaa ja myös oma luottamus Sirun pysähtymiseen oli kateissa. Siru siis juoksi läpi. Toisella kerralla häriötä tehtiin hieman vähemmän: lelua heilutettiin pari kertaa Sirun tullessa puomin alastulolle ja oma käskytys oli napakampi. Siru tuli vauhdilla kontaktille, pysähtyi oikeaan paikkaan ja vapautin saman tien lelulle. JES! =)
Keinulle tarvitaan vielä lisää nopeutta samoin kuin pussin suorittamiseen. Pussi oli jostain syystä hieman hidas, olisikohan tuo kangasta "päin" juokseminen se epämukava juttu tai sitten syynä oli eilen pussin märkä kangas. Hyih! Keinu on kuitenkin jo paljon varmempi, mutta sen suoritusta vahvistamme vielä paljon. Nyt ei saa lopettaa kesken ettei suorituksesta jää keskeneräistä. Pitää malttaa mennä loppuun asti.
Minun pitää kiinnittää huomiota ohjauksen selkeyteen. Jos yhtään lepsuilen niin Siru juoksee helposti hyppyjen ohi. Liikkua pitää reippaasti, mutta samalla tietää missä koira on, pitää katse kontakti ja ohjaus päällä koko ajan. Radalla oli kohta, jossa pituus hypättiin sivuun seuraavasta hypystä eli linja pituudelta seuraavalle hypylle ei ollut suora. Tuohon pituuden ja hypyn väliin piti tehdä takaaleikkaus, joka minulla ei ole kovin sujuva. Eilen se kuitenkin onnistui loistavasti kahdella kertaa kolmesta. Pitää vaan malttaa ettei rynni koiran edelle jolloin oma vauhti hidastuu ja se tietenkin hidastaa koiraa. Eli tässäkin pitää malttaa päästää koira hieman edelle, jotta takaaleikkaus kääntää koiran tiukasti. Kepeille Siru hakeutuu itse hyvin kunhan vaan annan sen suorittaa itse enkä ryysää sorkkimaan linjalle. Tämä pitäisi myös sisäistää ja palkata paljon oikeasta sisäänmenosta.
Teimme myös kohdan jossa A:lta mentiin kohtisuoraan olevan hypyn kautta putken kauempaan päähän ja hypyn kautta keinulle. Ohjasin Sirun A:lata hypyn kautta putkeen päällejuoksulla, joka onnistui lähes täydellisesti. (ainakin omasta mielestä) Siru hulahti putken oikeaan päähän vauhdilla kun oma ajoitus ja ohjaus oli juuri oikea-aikainen. Siitä mentiin valssilla hyppy ja keinulle. Keinukin onnistui hienosti ja suht hyvällä vauhdilla.
Paljon on siis opittu ja luottamus koiraan on kasvanut aivan huimasti! Tätä kaikkea oppimaamme tulemme vahvistamaan ja parantamaan. Paljon on nyt jo tehty tehty töitä, mutta paljon se on kyllä antanutkin. Ja niin täysillä ja tosissaan tuo pieni koira tekee töitä. Aivan huippua! Nyt vaan toivotaan, että Siru pysyy terveeenä ja fysiikka kestää! =D
Lämmin kiitos Mialle kaikesta opista ja avusta ja siitä ajasta, jonka olemme saaneet kanssasi treenata!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti