Taas on ollut hetken hiljaisuus, lomalla on niin kiire vaikkei mitään ihmeellistä teekään. Ei vaan, nyt on laiskuus yllättänyt, loma laiskuus!

Maanantaina piipahdimme Tallinnassa, ainoa kesäloma matka tämän kesän osalta. Alustavasti suunnitelmissa oli, että olisimme viettäneet Pärnussa muutaman päivän kylpylässä, mutta se vaihtuikin nyt päivään Tallinnassa. Ohjelmassa ei ollut mitään sen kummallisempaa kuin kävelyä ja shoppailua, vaikken kylläkään itse mitään ostanutkaan. Kyllä vanha kaupunki on aika ihana! Kaikki ne säilyneet ja kunnostetut vanhat kivitalot ja ne lisäksi ne ihastuttavat pienet putiikit. Jo pelkästään vanhankaupungin rakennuksia jaksaa ihastella, vaikka siellä on käynyt useammankin kerran. Mukavan lämmin keli ja aurinkokin näyttäytyi välillä. Yllätykseksi kaupungissa oli suunnaton määrä turistiryhmiä: italialaisia, ranskalaisia, saksalaisia.. Taitaa elokuu olla keskisessä Euroopassa se varsinainen lomakuukausi. Ihan mukava reissu, hieman vaihtelua tähän normaaliin ja koiratkin olivat isäni hyvässä hoidossa.

Tiistaina päivällä kävin taas hierojalla. Kyllä tekee hyvää kun vuosien jumit saa auki. Tosin tässä selässä on hieman enemmän tekemistä eikä se ihan parilla kerralla aukea. Ilmeisesti olin yöllä nukkunut huonossa asennossa kun niska oli aamulla vasemmalta puolelta kipeä ja jäykkä. Hieronnan jälkeen olo tuntui jo ihan hyvältä, mutta pikku hiljaa niska alkoi kipeytyä ja jäykistyä. Illalla ennen treenejä ajattelin, että ei tule mitään kun pää ei käänny oikealle juuri ollenkaan ja olokin oli hieman huono. Menin kuitenkin treeneihin vaikka fiilis ei ollut ehkä kaikkein suotuisin treenaamiseen kun harmitti niin vietävästi ja olin kovin ärsyyntynyt tuosta kipeästä niskasta. Lisäksi illalla oli vielä omien treenien jälkeen oma vuoro kouluttaa. Voi niitä ryhmäläisiä, ihan säälittää kun paikalla oli rautakangen niellyt ja hieman huonovointinen kouluttaja. Toivottavasti kuitenkin  saivat jotain irti, vaikka itsestä kyllä tuntui ettei oikein mitään järkevää saa suusta ulos.
Nyt niska on onneksi jo lähes normaali. Vieläkin tuo vasen puoli hieman vihoittelee, mutta nyt on muutenkin kaiken kaikkiaan mukavampi olla. Selkää ei särje eikä niskaa kolota. Huomenna perjantaina on taas hieroja. Toivottavasti sunnuntaina olo on kuitenkin vetreä kun Sirun kanssa on kisoissa kolme starttia.

Tiistaina oli Pian vetämät treenit. Sirun kanssa on niin mukavaa treenata, vaikka itsellä ei olisikaan paras mahdollinen päivä tai olo. Tuo pieni koira tekee töitä niin mahdottoman tosissaan. Siitä oikein näkee kuinka se yrittää mennä niinkuin ohjaan, mutta välillä se ei vaan ymmärrä mitä siltä haluan kun olen huolimaton ja epäselvä. Silloin Siru kyllä kommentoi äänekkäästi.
Teemana oli muutama ohjaustekniikka: pakkovalssi, niistosokkari (niisto + persjättö) ja backlap (takaakierto + sylkkäri) ja lopussa vielä päällejuoksu. Harjoittelimme aluksi pari kertaa backlapia yksistään. Ensin palkattiin sylkkärin jälkeen ennen putkea ja sitten yritin ohjata Sirun putkeen, palkka putken jälkeen. Siru ei hakenut aluksi putkea, joten siirsimme sitä hieman lähemmäs hyppyä ja nyt onnistui. Hienosti meni! Sylkkäriä pitää kyllä harjoitella ja vahvistaa. Siru kääntyy oikealle paremmin kuin vasemmalle. Samoin harjoittelimme myös niistoa ja persjättöä erikseen. Minun pitää malttaa merkata takaakierron jälkeen hyppy kunnolla, mutta en kuitenkaan saa jäädä odottelemaan ja varmistelemaan että Siru hyppää hypyn vaan pitää lähteä liikkeelle paljon aikaisemmin. Eli selkeä merkkaus hypylle ja sitten mennään. Tämäkin onnistui hyvin kun sain ajoituksen oikeaksi. Niiston jälkeinen persjättö oli nyt kyllä hieman hankala kun en meinannut nähdä koiraa. Olisi pitänyt katsoa juuri oikealle taakse, mutta siihen suuntaan pää ei juurikaan kääntynyt, joten koira hukkui minulta ajoittain.
Kun nämä ohjausteksniikat oli kokeiltu yksittäin aloitimme tekemään tekniikka pätkää kokonaisuudessaan. Eli kaikki kolme ohjauskuviota peräkkäin. Lähtö oli suoran putken kautta hypylle ja toiselle hypylle piti tehdä pakkovalssi. Kuinkas ollakaan kompuroin omiin jalkoihini ja olin samantien selälläni. Jos vaan ohjaaja pysyisi pystyssä niin tuo pakkovalssikin kyllä onnistuu. Onneksi Siru ei jäänyt alle! No toisella yrittämällä se onnistui ja siitä edettiin niistosokkarilla viimeiselle hypylle tekemään backlapillä ohjaus putkeen. Tämä kuvio onnistui vauhdissa ihan mukavasti kunhan vaan muistan pitää ajatuksen ja ennen kaikkea ajoituksen kasassa. Putken jälkeen mentiin A:lle josta suoraan hypyn kautta puomille. Kontaktit onnistuivat mainiosti. Niitä vaan vahvistetaan palkkaamalla ja nyt harjoitellaan ja vahvistaan omaa liikettä ja paikkaa koiran ollessa kontaktilla. Nämä siis meidän tulevat kontaktitreeni teemat niin Sirun kuin Sallynkin kanssa.

Sallyn kontaktitreenissä on nyt ollut viikon verran taukoa. Se on ollut suunnittelematon tauko, mutta ehkä minulle itselle ihan tarpeellinen. Nyt on taas uutta intoa harjoitella ja kokeilla kuinka tuo odottaminen toimii. Tänään illalla onkin Sallyn treenit. Ajattelin mennä kentälle hieman aikaisemmin tekemään Sirun kanssa pientä treeniä. Ja Sallyn kanssa vapauttamista. Katsotaan nyt miten tämä tästä lähtee taas sujumaan.